Mikä on miehen mitta?
Siis miehen pituus. Kokonaispituus päästä kantapäähän. Että nyt en tarkoita miehen sukuelimen pituutta. Millä tietysti myös on merkitystä. Ainakin parisuhteessa. Muuten kyllä ei ole. Kuten ei myöskään tällä kokonaispituudella.
Miehen pituudella on väliä. Ei pitäisi olla. Ja siinähän kyllä joustaa, jos tykästyy toiseen kovin. Koska sitten sillä pituudella ei ole väliä, kun vain rakkaus merkitsee. Monet kyllä sanovat, ettei pituudella muutenkaan olisi väliä. Mutta mä puhun nyt omasta puolestani. En silti katkaisisi liian pitkän miehen päätä pois tähän Lumikin tapaan, vaikka mies olisikin mielestäni mulle liian pitkä. Hihii, tosi hauska juttu. Halusin vain laittaa tämän kuvan.
Lyhyt mies
Mikä on lyhyt mies? Alle 160 cm? Alle 170 cm? No, monelle naiselle se ehkä on se, että itseään lyhyempi mies on liian lyhyt mies. Mä olen sen verran lyhyehkö itse, etten ole tainnut törmätä mua lyhyempiin miehiin. Mutta joitain sen verran lyhyitä, että ehkä he ovat vain muutaman sentin mua pidempiä. En itse haluaisi poikaystäväkseni mua lyhyempää miestä. Ja koska käytän korkkareitakin mielelläni, niin muutaman sentin pidempikin olisi lyhyt. En haluaisi koko kesää ja juhlissa olla vain jossain balleriinoissa. Joten mun mies saisi mielellään olla mua 10-20 cm pidempi. Ja se on kyllä aika normaali miehen mitta.
Pitkä mies
Mun mielestä pitkä on kun on yli 180 cm.
Käytän korkkareita silloin kun Suomen idioottimainen sää sallii. Ja välillä uhmaan säätä ja käytän muutenkin. En haluaisi välttämättä 30 cm mua pidempää miestä, siksi kun voisin ehkä pari kuukautta vuodessa vaan pitää riittäviä korkoja niin ettei kaatuilisi niillä. Tykkään käyttää korkoja, mutta mulle helpot ja mukavat korot on noin 8-12 cm. En voisi kulkea usein 16 cm koroissa. Ne on vaan spesiaalitilaisuuksiin.
Ja kaiken lisäksi, jos se 30 cm mua pidempi mies olisi hoikka niin mä en vain näe meitä yhdessä. Tunnen muutenkin itsessäni aina, että olisin lyhyt ja paksu (olen melko normaalin kokoinen molemmissa mitoissa, mutta naisethan aina kritisoi itseään…), niin sen pitkän hoikan vierellä näyttäisin vielä lyhyemmältä ja paksummalta, eli hän toisi vaan mun huonot puoleni esiin. Mutta näytän kyllä hyvältä jonkun normaalikokoisen 175 cm pitusen vierellä.
Kai sillä on siis enemmän väliä, miltä mä näytän miehen rinnalla, kun että miltä ylipäänsä se mies näyttää.
Vaikka, noh, onhan silläkin väliä. Kumppanin kuuluisi (mun mielestä, mun kumppanin) olla vähintään sen näköinen, kenen kanssa viitsisi kulkea häpeämättä. Mieluiten niin, että jopa kokisi ylpeyttä siitä. Olisi ylpeä siitä, että tämä vierellä kulkeva mies on mun. Näitä säälisuhteita harkitessani olen miettinyt, että en mä välttämättä viitsisi kulkea heidän kanssaan julkisesti parina. Vaikka käsikädessä kulkiessa, ajattelisin, että nyt muut katsoo, että olen tällaisen kanssa yhdessä, kuka ei ole yhtään mun tyyliä/tasoa/makua, mitenkään mun oloinen ja mun ’näköinen’. Ja kaikki nyt miettii, että olenpa pinnallinen ja etteihän ulkonäöllä pitäisi olla niin suurta merkitystä. Mutta kun sillä on. Moni ei vain viitsi sanoa sitä ääneen. Edelleen, en ole toitottanut komeuden ja pelkän ’näyttelymiehen’ perään, vaan jonkin sortin yhteensopivuuden ja vähintään ok-tasolla silmää miellyttävyyden. Kunhan mulle ei tulisi suoraa ei-efektiä. Mikä kyllä seurustelunhaun mielessä tulee hyvin herkästi. Mutta selvästikään kaikki ei näin ajattele, koska näkyyhän tuolla paljon myös pareja, ketkä ei ulkoisesti juurikaan sovi toisilleen. Ja varmaan ovat siitä huolimatta hyvinkin rakastuneita ja onnellisia. Ja näkevät toisensa maailman parhaimman näköisinä. Toivottavasti näkevät niin.
Ne ketkä sanoo, ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä, mielestäni valehtelee. On sillä joku merkitys. Toiset vain on tarkempia kuin toiset. Joillekin se merkitys on iso, ja joillekin pieni. Kyllä mullekin, selkeästi osittain pinnallisena ihmisenä, silti sisimmällä on aina loppujen lopuksi suurin merkitys. Mutta se, että pääsee edes alunperin ihastumaan toiseen, tarvitsee jonkun kiinnostavan jutun ulkonäössäkin, etenkin kun ei vielä tunne aluksi ihmistä.
Näytin kuvia vaihtoehtomiehistäni lapsuusiän kaverilleni. Hänkin heti sanoi niistä, että ei yhtään osaa kuvitella niitä mulle. Ja mä olen kyllä samaa mieltä. Kai mulla on tähän pikkukaupunkiin liian erikoinen tyyli, kun mun vierelle sopivan näköisiä ei vain ole. Ei mun, eikä mun kaverienkaan, mielestä. Oikeastaan kaikki ovat sanoneet, että näytämme hyviltä ja sopivilta vain tämän yhden kanssa, kaikki nyt tietää jo ketä tarkoitan tuolla, niin sitä ei tarvitse edes mainita. Mutta kukaan muu vain ei sovi mun vierelle pilaamatta visuaalista kokonaisuutta. Vaikka yritän välillä siirtää rajaa paljon ja antaa mahdollisuuksia muillekin. Olenhan elämäni aikana ehtinyt käydä treffeilläkin aika paljon. Ja niistä ehkä pari prosenttia vain on ollut suoranaisesti mun makuun, sitä sopivaa tyyliä. Kaikki muut on ollut sitä että käyn nyt tsekkaa tän miehen kun eihän sitä koskaan tiedä, ja pitää antaa mahdollisuus. Ja sitten tulee helposti huijatuksi ja joutuu kokemaan kaiken maailman psykopaatteja.
Niin, ja tiedänhän mä, että totuuden miehen mitasta kertoo vain teot ja se, että on sanojensa takana, eikä mitkään sentit. Ei pituudessa, ei sukuelimessä, eikä edes hiuksissa.