Onko ulkonäöllä väliä?

Valehtelisin, jos väittäisin, etten ole juurikaan ulkonäkökeskeinen. Haluan näyttää hyvältä ja tykkään panostaa ulkoisiin asioihin. Niinkuin moni muukin. Ja vastakappalettani, sitä sielunkumppania ja kaksoisliekkiä, etsiessä, tai edes epäetsiessä, kyllä niihin ulkoisiin asioihin kiinnittää huomion. Ensivaikutelma luodaan ulkonäön perusteella, ainakin yleensä. Ellei sitten ala kirjoittelulla niin, ettei ole yhtään kuvaa nähnyt. Ja usein silloin kun näkee pitkän viestittelyn jälkeen, niin ei  hän vastaakaan sitä miltä kuvitteli hänen näyttävän.

Jos miettii vaikka randomviestittelyä, niin saman lauseen ottaa eri tavalla vastaan, jos näkee lähettäjän profiilikuvana jonkun mikä luo suhun suoran ei-efektin, tai jos kuva miellyttää ja antaa sille niin sitten jonkin paremman mahdollisuuden. Ainakin omalla kohdallani. Jotkut voi väittää muutakin, mutta osa sitten varmaan valehtelee.

Live-elämässä tapaamisessakin yleensä näkee sen toisen ihmisen ennenkuin hän avaa suunsa, tai ainakaan ennenkun asiaa on tullut niin paljon, että sen perusteella voisi luoda mielikuvaa. Toki joskus yksi sana riittää. Jos se sana on vaikka ’panisin’, niin siinä on jo riittävästi sisältöä negatiivisen mielikuvan saamiseksi.

Itse kun olen käynyt esimerkiksi deiteillä, niin mä pidän tärkeänä ensimmäisen ulkonäöllisen mielikuvan luomista ja saamista. Jos hän on ollut kuvissa pitkätukkainen rokkijumala niin tottakai mä odotan sellaisen tapaavani. Vaikka jokaisella ehkä on rennompi kotilookkikin, niin mielestäni sen aika ei ole ensitapaamisella, vaan silloin voi ja pitää panostaa kaikella tapaa ulosantiin. Näyttää se parhaimpansa, eikä tulla tapaamiseen reikäverkkareissa. Olen niin  monesti pettynyt, etten edes tunnista miestä, koska tukka ja vaatteet ei täsmää. Ja ne kengät. Voisi ehkä olla jotkut muut kuin lenkkarit. Jos joka kuvassa on vaikka ne maiharit, niin mä odotan miestä kuka on henkeen ja vereen maiharityyppiä. Kyllä mä itse haluan panostaa ja näyttää laitetumman version itsestäni, silloin kun deittimielessä tapaan uuden ihmisen. Toki mä olen sitä tyyppiä, että tykkään laittautua muuten vaankin. Itseasiassa laitan ensitreffeille ehkä normaalia enemmän härpäkettä ja korsettia, juuri siksi, että jos olen jollekin ’liikaa’, niin hän tietää sen heti, kun näkee sen överimmän puolen musta, mikä on mulle kuitenkin myös normaali arkilookkikin välillä. Tuntuu, että feikkaisin jos tulisin vain tavallisessa topissa ja hameessa, mies luulisi saavansa normitytön, ja järkyttyisi ja juoksisi karkuun sitten myöhemmin, kun näkee tämän mun omasta mielestäni paremman, monen muun mielestä huonomman, puolen musta.

Tässä välillä töissä seisoskellessani kun näkee ihmisiä kulkevan ohi, ja kaduillakin, näkee luonnollisesti myös pareja. Tai keistä olettaa, että he voisivat olla pari. Tietenkään sitä ei tiedä, jos vaikka on ensimmäiset ja viimeiset deitit kyseessä, niin vähän aiheettomasti siinä pariksi laskee. Ulkopuolisin silmin ei myöskään voi tietää heidän luonnetta, vaan tekee päätelmät ulkonäön perusteella. Ja kyllä, aivan varmasti monet muutkin kuin mä katselee ja arvioi ihmisiä, turha väittää muuta. Välillä näkee pareja ketkä näyttää aivan toisiltaan. Tiedä sitten, ovatko he kauan olleet yhdessä ja kasvaneet samanlaisiksi, vai ovatko hakeneet tai sattumalta löytäneet juuri ulkoisesti itseään vastaavan kumppanin. Kyllä mä vähän mietin, että on hyvä jos pari näyttää parilta. Ja että ulkoinen maailma heijastaa myös jotenkin sisäistä maailmaa.

Mutta sitten on niitä, keitä ei edes uskoisi ehkä pariksi. Mutta ehkä ne on pari, kun kulkevat käsikädessä. He näyttää olevan ääripäitä, eri kastia, tai jotain hyvin erilaista. Siinä vaiheessa kun ei tiedä toisten luonteista ja muusta yhteensopivuudesta, niin miettii että WHAAAT!?! Miten tollainen nainen on huolinut tollaisen miehen? Tai miten tollainen mies on saanut tollaisen naisen? Nämä on kai niitä ’pahoja ajatuksia’, liian pinnallista. Mutta välillä mun aivot ajattelee noin. No, mieti nyt; jos on jokin treenaava mies, ja sillä on tavistallukka tyttönen vierellä, kenestä huomaa, ettei panosta ulkonäköön mitenkään. Hän ei treenaa, hän ei käytä ’hienoja’ vaatteita, tai mitä muuta nyt voisi kuvitella. No luulisin kyllä, että treenaavat miehet hakee treenaavia naisia, koska muuten elää niin eri maailmassa. Joillakin kyllä eri maailmakin voi toimia. Ja tästäkään ei voi tietää taustoja. Voihan tyttö olla normaalisti eri stailia. Jos hän on vaikka juuri synnyttänyt tai sairastellut viikon putkeen, eikä siksi jaksa juuri nyt panostaa. Mutta me ulkopuoliset emme tiedä taustatarinaa vaan luomme oletuksen siitä mitä silmämme näkevät. Vaikkei ihmisiä luokiteltaisi, niin ääripääparit ulkoisesti voivat luoda ihmetystä. Miksi tuollainen kaunotar, kuka voisi ehkä saada kenet tahansa, on ottanut tuollainen nörtin?

Kumpi on tärkeämpää; että ulkoinen vai sisäinen maailma kohtaavat? Varmasti se sisäinen. Mutta tässä, niinkuin kaikissa asioissa, jokaisella on oma mielipide, ja itse hyväksyn enemmän luonne-erot mun kanssa (millaista häsläystä ja söhellystä olisi suhde missä on kaksi munlaista?!? XD ), ja toivoisin ulkoisesti jotain yhteensopivuutta. Luulen (voin olla väärässäkin) tarvitsevani myös vastakappaleelta ulkonäköön räväkkyyttä, mitä hän sitten voi vaikka tasoittaa luonteellaan. Mutta haluaisin, että olisimme ns. yhtä näkyviä, etten jättäisi toista siinä varjooni. Enkä väitä itse olevani keskimääräistä kauniimpi, mutta en nyt ole mikään näkymätön tyyppi. En tiedä miten persoonallinen-tavis yhtälö toimii, mutta kaikkihan mulle sellaista yrittää nyt tyrkyttää, että jos kokeilisin joskus sellaista.

Tiedän monia eripari-pareja, keillä menee hyvin. Mutta enemmän kyllä niitä, missä pari myös näyttää parilta.

Lisään tässä loppuun vielä, etten ole kuitenkaan tästä huolimatta pinnallinen ihminen, vaikka tykkäänkin omiin silmiin kauniista asioista. Enkä arvostele ihmistä ulkonäön perusteella, vaan arvostan kaikkia sellaisina kuin on. Ja musta on vain hyvä, että on erilaisia ihmisiä ja erilaisia tyylejä -vaikkei kaikki olekaan sitä mun lempparia. Mutta ei pidä ollakaan. Varmaan kukaan mun kaveri ei ole samanlainen kuin minä tai heitä ei miellytä samat asiat kuin mua, eikä se vaikuta ystävyyteen. Ja deittailumielessäkin annan arvoa monille asioille, ja tosiaan muiden hyvien puolien puitteissa ’vaadin’ vähemmän sitten vaikka näistä mulle niin tärkeistä hiuksista tai vaatteista. Ja muutenkin yritän päästää itseäni koko ajan enemmän ulkopuolelle siitä, etten rajoittuisi vain tiettyyn tyyliin. Silti meillä kaikilla on joku asia mikä nyt sattuu vetoamaan eniten. Vähän olen miettinyt, että mulle voisi sopia jokin aasialainen mies. Sellasta en ole edes koskaan deittaillut, vaikka olen vuosi(kymmeniä) ollut mieltynyt myös tietynlaiseen aasialaiseen ulkonäköön. Ehkä sitten joskus.