Piti vaan tulla sanomaan, että inhoan ystävänpäivää. Mun kaverit on jees, mutta tää on kuitenkin jollain tapaa rakkauspäivä mulle, ja sekös se ärsyttää -sinkkuna. Ihminen ketä rakastaa ja kenen kanssa jakaa elämässä, on kuitenkin yleensä myös paras ystävä. Ja mulla ei ole parasta ystävää. Tajusin just että kaikki tindermiehetkin taitaa olla kadonneet, kun ei ole kenestäkään hetkeen kuulunut. En kyllä itsekään ole ollut siinä aktiivinen. Onneks voin olla tänään töissä, niin pystyy hetken olemaan miettimättä mitään ihmissuhdeasioita.

Mutta hei, mä tuskin oon ainoa kenellä on kakka päivä. Aloitimme aamumme Lilan kanssa watsappin välityksellä analysoimalla ystäväpäivää, miehiä, ja yhtä kenet tiedämme, muttemme kyllä paremmin tunne. Mutta hänellä oli kuulemma ollut huono päivä ja äksyillyt. Se on hänelle kyllä ihan perusjuttu. Ihmiset kun on eri luonteisia. Näin ystävänpäivän kunniaksi aloin miettimään mitähän äksypöksyn taustalla on. Pakko hänen taustallaan on olla jotain mitä purkaa muihin. Voi olla että, hän vaikka on tosi yksinäinen, eikä saanut aamulla yhtään ystävänpäiväviestiä ja purkaa sen sitten muihin. Ja ehkä sama on myös normaalipäivinä, ettei hän vain itse voi hyvin. Ihme kyllä, mulla on kavereita, ketkä ovat laittaneet ystävänpäiväviestejä.

Mä olen saanut käsityksen, että kaikki miehet pitää äksypöksystä. Ja mietin, että pitäiskö itekin alkaa olla kunnon biatch, koska kilttinä ja kunnollisena kukaan ei oikeasti kiinnostu. Mutta ehkä äksypöksykään ei saa miehiltä oikeanlaista kohtelua, ehkä hänelläkin miehet pelkästään leikkii. Lila sanoi mieluummin olevansa oma itsensä ja yksin, kun jos pitäisi olla äksypöksynlainen miehiä saadakseen. Ja että ehkä sitten pitäisi alkaa treenaa peppua hulluna, että saisi miehiä. (Jos hänkään niitä sitten mitenkään saa pintaa syvemmälle.) 

Onko sitten peppu ja kroppa se tärkein asia pariutumisasioissa? Mä en ole edes huomannut äksypöksyn peppua, että millainen se on, mutta ehkä miehet, tai muut naisetkin sitten kiinnittää siihen huomion. Mä en muutenkaan huomioi asioita ja ihmisiä ihan samalla tavalla samoissa mittakaavoissa kuin yleisesti muut. Mun vaatetuksesta (koska aina on helmat) ei edes huomaisi ikinä mun peppua jos se olisi treenattu, niin se ei ehkä auttaisi miehen saannissa. Ylläpidossa kyllä, koska jossain vaiheessa kyllä tulisin olemaan näkyvillä todennäköisesti ilman helmojakin. Mutta siis äksypöksystä itse olen huomannut pitkät hiukset, ja tämän luonteen. Aloin miettimään kasvojakin nyt, enkä keksinyt mitään huomioitavaa. Naisessa huomaan yleensä luonnolliset kauniit muhkeat huulet (tehdytkin huomaan, mutta en yleensä positiivisessa mielessä), sekä suuret silmät, ja jos on vaaleansiniset silmät. Eikö kasvoilla ole mitään merkitystä? Eikä luonteenkaan tarvitse olla ns. hyväluontoinen? Riittäisikö, että vain treenaa? Mutta onko se kaikille miehille se juttu? 

Mä en koe olevani kuin ’kaikki naiset’, enkä hae miestä kuka on kuin ’kaikki miehet’.

Jollekin ehkä treenikroppa tosiaan on huomioitavan tärkeä asia. Mulle on se staili. Ja jos ajattelisi jotain geeniperäistä tai tehtyä ominaisuutta, niin mä huomaisin kasvot ennen lihaksia. Mulle miehessä ei merkitse lihakset juuri mitään, en osaisi kuvitella itseäni urheilijatyypin kanssa edes päänsisäisten asioiden takia. Itsekin mieluiten haen miestä kenellä on ’tavallinen’ kroppa. Pitäisi tosiaan tehdä jokin tutkimus missä kyselisi miehiltä mitkä asiat heille naisissa merkitsee. Ja ottaa tutkimukseen erilaisia miehiä. Ei mitään pelkkiä taviksia. Ehkä teen sen joskus. 

Mutta siis saako olla kiukkuilija, ehkä epäkohtelias ja itsekäskin ja siltä vaikuttava, että kaikki pyörii oman navan ympärillä, jos vain näyttää oletusarvoisesti hyvältä? Onko se parempi kuin muiden huomioon ottaminen ja ystävällisyys, vaikkei olisi nykytrendien mukaisesti hyvännäköinen?

Mä olen kyllä niin trendien ulkopuolella, joten en ole oikeastaan mikään edes kirjoittamaan tällaisesta. Mutta kunhan olen mietiskellyt. Usein on tuntunut, että pitäisi vain olla joku tavallinen niin olisi helpompaa. Pitäisi kulkea perusfarkuissa ja topissa/t-paidassa ja merkkihupparissa, ruskeat tai vaaleat hiukset yhdellä korkealla pompulalla. Luonteella ei niin väliä, melkein mitä ilkeämpi niin sen parempi. Ja kunhan muistat käydä salilla melkein sen 24/7, vähintään käymässä joka päivä ottamassa siellä peiliselfien. Yhdet sukulaistyttöni olivat kuulemma miettineet tässä joku päivä että ”Miltähän Nana näyttäisi tavallisissa vaatteissa, farkuissa ja tavallisessa topissa, ja hiuksetkin tavallisen värisinä ja tavallisella tavalla kiinni?” Ei hekään osanneet edes kuvitella. Varmasti näyttäisin oudolta.

Tähän loppuun vielä lapseni näkemys ystävänpäivästä. Mies on tainnut treenata pelkästään yläkroppaa, ja naisella on treenattu peppu muhkeaksi. Tai sitten se on hame. Mies on kuitenkin kohtelias ja huomioi naista kukkasin, ja nainen näyttää iloiselta.