©Anni http://anninjorinat.blogspot.fi/ -blogista

Niin millon on valmis taas treffailemaan? Siis silloin kun on vielä rikki edellisestä erosta.

Mä en nyt tiedä mitä oon mennyt tekemään. Sovin treffit. Miksi? No en tiedä. 

Mä olen normaalisti ollut avoin ja innokas tutustumaan ihmisiin -ihan vaan ihmisinäkin. Eikä mulla ole ollut ongelmia sen suhteen että kävisin treffeillä. Olen osannut käydä niillä odottamatta mitään ja avoimin mielin. 

Eilen kun sovin treffit, niin oli mulla hetken ihan jees olo, että kiva tavata. Yleensäkin tavata vain joku. Kun olen nyt ollut kaikella tapaa tosi yksin ja kauan. Tänään tuli olo, että voisin perua koko treffit. Mutta järkkäsin jo lapset hoitoon ja kamalintahan olisi olla ihan yksin koko ajan. 

En tiedä onko se kundi mulle mitenkään sopiva. Voiko kukaan olla mulle sopiva? Oonko mä kenellekään sopiva? Jos mä jo kerran luulin, että olisi ollut, ja sitten mä en kuitenkaan kelvannut sille. Niin miksi mä kelpaisin jollekin kuka vaikuttaa olevan vähemmän sopiva? Jos tämänkin tapaaminen saa edelleen mut tuntemaan itseni huonoksi. Siis eihän tähän asti mun koko elämässäni kukaan kundi ole ollut mun kanssa tosissaan. Ei kukaan ole nähnyt mua pintaa syvemmällä, tai edes kiinnostunut tutustua mussa kuin vain pinnallisesti ja leikkien. 

Tietenkin se olisi enemmän kuin sallittua, että joskus joku mies näyttäisi asiat toisin. Todistaisi mun ajatukset vääriksi, ja näyttäisi teoilla, ettei kaikki miehet ole sellaisia, kuin mistä mun kokemukset on. 

Mä en tiedä perunko treffit vielä, vai tapaanko hänet tänään, mutta jos menen niin haluaisin pystyä menemään avoimin mielin. Ilman toiveita mistään. En odota mitään, että nyt pitäisi kehkeytyä parisuhde. Kuin pelkästään niin että tapaa vain uuden ihmisen. Ja eniten toivon, ettei mua yritetä johtaa harhaan, että hän on rehellinen ja avoin.

Mutta olenko mä valmis? Aikaa on kulunut. Aika ei ole auttanut. Tuntuu epäreilulta toista kohtaan alkaa mihinkään, jos on ajatuksissaan kuitenkin vielä kiinni toisessa. Mutta mikä auttaa pääsemään niistä irti?

Mä en ole kyllä ikinä ollut leffatreffeillä. Nyt siihen olisi tilaisuus.  Monesti on pitänyt olla. Mutta miehet on perunut tai jotenkin jumittanut. Mutta olenkin tapaillut lähinnä niitä saamattomia luusereita, ketkä tykkää pelkästään suunnitella, mutta harvemmin toimia mitenkään.

Ehkä mun täytyy ottaa nyt tämä askel. Jos mä nyt tapaan hänet tänään, ja jos tää tuntuu huonolta tai väärältä, niin sitten jatkan tän jälkeen kaiken tän tauon pitämistä vielä kaikesta. En kyllä haluaisi pitää toista ihmistä mitenkään testinä mulle itselleni. Mun mielestä ihmisen ei pidä korjata toista, vaan olisi hyvä olla jotenkin jo valmiiksi ehjä. Ei pidä jättää mitään aukkoja, minkä odottaa sitten jonkun toisen korjaavan. Pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Silloin kun on valmis antamaan mahdollisuuksia itselle ja muille. 

Kynttiläjuttuja

Otin kaksi kynttilää. Pinkkejä, koska se on mun väri. Sydämet, mihin kirjoitin terällä nimet. Joissakin rakkausloitsuissa käytetään punaisia kynttilöitä. Mutta en tehnyt loitsuja. Ehkä mä vain tunnelmoin ja annoin kynttilöiden kuvata asioita. Niin että niillä kynttilöillä ja tällä toiminnalla oli mulle merkitys. Poltin kynttilöitä muutaman päivän aina hetken verran. Alussa ne oli kiinni toisissaan ja vein sitten niitä aina kauemmaksi toisistaan. Että ne luo toisiinsa välimatkaa, kuilun, ja jotta ne lopulta eroaa toisistaan. 

Äsken poltin ja katsoin kynttilämme loppuun. Vasen oli hänen nimellään ja oikea mun nimellä.  Aloin katsomaan ja odottamaan kun liekit sammuivat. Toinen, se vasen, sammui niin nopeasti ja vaivattomasti. Juurikaan jälkiä jättämättä. Sydänkin oli vielä hyvin muodossaan. 

Se toinen kynttilä, oikean puoleinen, oli todella sinnikäs, ja ihan rikki jo. Se levähti ja valutti steariinia paljon ympäriinsä. Alkoi näyttää aika rumalta. Se vain paloi ja paloi. Ei sammunut pitkään aikaan. Tämä kynttilä kokonaisuudessaan jotenkin kummallisesti paloi monta kertaa kauemmin kuin se toinen. Ja mulla oli alunperin tarkoituksena nimenomaan tämän kynttilän vieminen kauemmas toisesta, ja sen liekin sammuttaminen.

Palava kynttilä paloi edelleen, ja se paloi vieläkin sydämen muodossa vaikka oli ympäriinsä lässähtänyt. Steariinin valumisjäljet alkoi muodostua kauniimmin, ihan kuin siihen olisi tullut siivet. Tuntui, ettei tämän kynttilän liekki sammu ollenkaan. Jonkin aikaa palettuaan liekkikohdan ympärille jäi ihan tyhjää, steariinit oli valunut matkan päähän, ja silti se vain paloi. Tuntui palavan vielä kauan senkin jälkeen kun siinä ei ollut sitä kynttilää enää, vaan se pelkkä pieni metalliläpykkä missä liekki oli.

Jotenkin kaikessa kummallisuudessaan kaikki tämä oli hyvin kuvaavaa. 

Niin, ja vasemman kynttilän laitan roskikseen. Siitä se matkaa kauas kaatopaikalle. Oikean ehkä hautaan parvekkeeni alla olevalle metsäalueelle. Minne olen haudannut jotain muutakin. Vaikka olenkin kierrätyksen ystävä.