Alkukirjoitus

IMG_0792.JPG

PONIPRINSESSA JA VAAHTOKARKKISUUDELMIA

Olipa kerran kaunis ja ihana ponivaltakunta, Bowtie Kingdom. Siellä eleli yksi vähän höpsähtänyt prinsessaponi railakkaasti muiden ponien keskellä. Hän silminnähden nautti saamastaan huomiosta ja kaikkien ponien seurasta -ja yleensä muutkin ponit hänen seurastaan, vaikka hänellä olikin tapana höpötellä aika kovasti. Hän ei ollut ihan tavallinen poni, olihan hän Prinsessakin, mutta hän ei ollut kuin kaikki muut, hän erottui joukosta persoonallisella ulkoisella tyylillään ja ekstrapositiivisella ja melkein liiankin iloisella luonteellaan. Hän kuitenkin toi myös ympärilleen iloista mieltä.

Joskus poniretkellä ollessaan Prinsessaponi huomasi kiinnostavan luolan. Mikä ihme tuollainen synkkä paikka oikein on, hän mietti ja lähti uteliaana tutkimaan. Luolan perällä näkyi tumma hahmo. Rohkeasti prinsessa kuitenkin jatkoi eteenpäin. Siellä oli tumma poni. ”Hmm, tuollaisia poneja ei valtakunnassa olekaan”, Prinsessa mietti. Varjoponi kertoi olevansa yksinäinen, mutta kuitenkin viihtyvänsä yksin luolassaan. Prinsessa halusi olla hänen ystävänsä ja alkoi käydä silloin tällöin tapaamassa tätä uutta mystistä poniystäväänsä, kun ajatteli että hän kaipaisi jotain viihdytystä.

Vaikka Varjoponia oli vaikea saada ulos ’oikeaan maailmaan’, niin nämä ponit viihtyivät toistensa seurassa enemmän ja enemmän. He lähentyivät toisiaan, ensin ystävinä, myöhemmin enemmänkin. He alkoivat välittää toisistaan. Kun he vaihtoivat suudelmia, ne tuntuivat vaahtokarkeilta.

Ponit elivät eri maailmoissa, mutta silti heillä oli jokin maaginen yhteys toisiinsa. Epävarmoina, mutta uteliaina ja tulevaisuudesta toiveikkaina he päättivät katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan heidän kahden osalle.

Oliko tämä nyt rakkaustarinan alkua? Sitä ponit eivät itsekään vielä tienneet. Prinsessalle koko tilanne oli ihan uusi juttu, hän oli tottunut ottamaan kaikki asiat hassuttelun ja hauskanpidon kautta. Mutta nyt hän tunsi, että nyt jos joskus, hän olisi valmis ottamaan selvää mihin hän näissä asioissa kykenee. Varjoponillakin oli omia keskenjääneitä käsittelemättömiä asioita päänsä sisällään ja hän oli aika rajoittunut omaan luolaansa. Pystyykö hän selättämään ongelmansa? Onko Prinsessa hänelle apu ja johdatus parempaan elämään? Oppiiko Prinsessa ottamaan elämän muutenkin kuin vain leikin varjolla?

Katsotaan tarina eteenpäin, pystyykö ponit yhdistämään hyvinkin erilaiset elämänsä!

Suhteet Oma elämä Rakkaus Höpsöä

Puoli vuotta sitten

21389120_10207757341291922_242841969_o.jpg

Kuvitus: http://anninjorinat.blogspot.fi/ -blogin tekijä piirsi

Nana: Jatketaanko vaan tätä epävarmaa hösellystä? Vai ollaanko oikeesti vaan toistemme? Yhessä mein omalla tavalla. Jos kelpaan tällasena kun oon. Jos haluut tosissaan olla mun kaa. Mä haluun olla sun kaa. Vaikka ollaan epävarmoja niin harjotellaan samalla kun ollaan tosissamme. Alotetaanko mein kakskymmentä vuotta tänään?
Lauri: Alotetaan. Tykkään susta niin paljon. Haluun et kuulut mun elämään. Ollaan epävarmoja yhessä.
Nana: Mäkin tykkään susta. Joo, ja kehitytään yhessä.
Lauri: Ehkä tää kehittyy. Mitä vaan sanot tai teet, niin se saa mun sydämen pakahtumaan. Käsittämätöntä.
Nana: <3

Lauri: Missä mun hyvät yöt viipyy?
Nana: Oi, sä ootit jo mun hyviä öitä <3
Lauri: No ei siihen tarvii sitoutuu, että joka ilta pitää toivottaa hyvää yötä. Mut mun sydän on täynnä jotain erikoista, rakkauden tapaista, tän asian takia.
Nana: Mä oon jo sitoutunu siihen. Haluun sitoutuu. Mä oon tosissani tässä koko jutussa.
Lauri: Sitten mäkin oon. Eli 20 vuotta. <3 Sulla on yksinoikeus muhun, prinsessani. Mitähän sulle tapahtu, varmaan päässä sekos. Kun yhtäkkii ootkin mun tyttöystävä.
Nana: Sullakin on yksinoikeus muhun. <3 Tää on outoo ja uutta, osaankohan mä. Mut ehkä mä tykkään olla tyttöystävä. En varmaan ikinä osaa olla tavallinen tyttöystävä, oon oikeesti aika outo. Mut mä haluun olla vaan sun kaa ja siks mä haluun yrittää. Nyt mä oon valmis.
Lauri: En mä ees haluu mitään normaalia tyttöä, vaan jonkun spesiaalin. Siks tiiän et susta on siihen. Sanoinhan joskus että rakastuin suhun.
Nana: Se on aika… paljon. Hyvää yötä. Nähdään täs joskus lähipäivinä. <3
Lauri: Kauniita unia, poniseni. Ikävä <3

Eli tasan puoli vuotta sitten aloimme seurustelemaan Laurin kanssa. Tästä alkaisi se vähintään kaksikymmentä vuotta yhdessä. Myöhemmin palaan tarkemmin siihen, että miksi juuri kaksikymmentä vuotta.
Tästäkin tekstistä ehkä huomaa, että vasta avaan tunnelukkoani. Yritin kyllä, ja halusin yrittää parhaani, mutta oli vaikeuksia puhua itse rakkauden tunteista rakkaus-sanalla. Mulle jo tykkäämisen kertominen oli tuolloin iso asia. Nyt puolen vuoden jälkeen olen onnistunut avaamaan tunnelukkoni kokonaan ja rakkauden myöntäminen, ”rakastan sua”-sanominen, ei ole mulle enää ongelma.

(Olen muuttanut nimet sekä lauseissa sanajärjestystä ja muuttanut, lisännyt ja poistanut jotain sanoja ja lauseita, niin ehkä tämä on ihan laillista kirjoittaa toisen sanominakin juttuja vaikka perusidea säilyy samana..?)

Tarina ei kuitenkaan ala vielä tästä joten palataanpas ihan alkuun.

Suhteet Oma elämä Rakkaus