Parhain uusi alku

Tasan kaksi vuotta sitten koin ihan ensimmäisen eroni ikinä. Aiemmat jutut eivät olleet sellaisia, mitä olisin ajatellut olevan lähelläkään seurustelua. Eikä ehkä tämäkään ollut silloin kunnolla sitä -mutta mä en tiennyt muustakaan, tai paremmasta.

Tänään olen seurustellut tämän sydämeni rikkojan kanssa puolitoista kuukautta. (Ties kuinka monetta kertaa – mutta nyt tämä tuntuu lopulliselta.) Voiko tässä vaiheessa mitään edes sanoa, mutta meille tämä on jo aika hyvin tämäkin aika. Hyvää aikaa on kuitenkin takana kauemmin kun seurusteluaika.

Tänään on hetkittäin tuntunut pahalta ajatella kahden vuoden takaista päivää. Ihminen kenen kanssa olin oikeasti halunnut olla, ekaa kertaa ikinä tosissani. Hän jätti mut kylmästi ja tunteettomasti kuin en olisi minkään arvoinen ihminen. Hän jätti mut ollakseen jonkun muun kanssa. Jonkun, kuka oli joka asiassa hyvin erilainen kuin minä. Hän jätti mut, koska en ollut kai tarpeeksi hyvä, ja koska mussa on jotain pahasti vialla. Siltä musta ainakin tuntui kauan ja myös useamman kerran. Koska aina välillä hän sai mut taas luulemaan hyvää ja toivomaan enemmän. Kunnes taas pudotti alas.

Mutta se on mennyttä, eikä siihen ole hyvä jäämään märehtimään. Mä vielä opin unohtamaan kaiken huonon menneen ja antaa tilaa ja mahdollisuuksia uudelle. Pääsen irtautumaan huonoista muistoista. En anna niille enää valtaa niin, että ne pääsisi vaikuttamaan muhun. Hän on oppinut myös paljon, ja kyllä mä uskon hänen sanojaan. Ennen hän ei ehkä ymmärtänyt mua ja pelkäsi. Nyt hän uskaltaa. Ja haluaa. Ja tajuaa. Ja mä olen ylpeä hänestä, että hän on uskaltanut yrittää, ja on myös onnistunut tekemään selviä parannuksia käyttäytymisessään sekä asenteessaan.

Meidän pitää keskittyä nyt tähän hetkeen. Ja tällä hetkellä kaikki on nyt tosi hyvin. Vihdoin tämä tuntuu oikealta parisuhteelta, missä on suht vahva luotto siihen, ettei toinen haluaisi olla kenenkään muun kanssa. Me ollaan parhaita toisillemme. Ja mä en mitään muuta odotakaan, kun että riitän yksin.

Kuitenkin; sillä ei ole enää väliä miten asiat olivat kaksi vuotta sitten. Ainoastaan sillä on väliä miten ne ovat nyt.

Nyt mä olen matkalla onnellisuuteen ja ehkä uskallan vielä taas rakastaa.

suhteet parisuhde oma-elama rakkaus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *