Prinsessatarinat

Olen miettinyt tässä prinsessatarinoita. Uskon että saduillakin on todenperäisyytensä, jostain kirjoittajan kuulemasta ihmissuhteesta ehkä vaikutteita saaneena.

Esimerkiksi Pienessä Merenneidossa Ariel tekee kaikkensa saadakseen prinssinsä, uhrauksena luopuu äänestään, jotta pääsee prinssin luo ja voi muuttaa sinne, maan päälle minne ei itse kuulu. Mitä Erik tekee? Ei juuri mitään, kerran käy rannalla tsekkailee ja ottaa sillonkin väärän tytön mukaansa!

Samaistun Arieliin Disney-tarinoiden* (vaikkei olekaan alkuperäisesti Disneyn tarina) prinsessoista ehkä eniten. Omia Disney-leffasuosikkejani on Pieni Merenneito, Kaunotar ja Hirviö, Leijonakuningas ja Aladdin. Uudemmista Tähkäpää (Kaksin karkuteillä) ja Frozenista Anna on myös jotenkin samaistuttavia. Prinsseistäkin olen tykännyt eniten Erikistä, Aladdinista, Adamista (hirviö), vaikka kun ajattelee niin eiväthän he ole miehinä parhaasta päästä. 

Mutta Adam onneksi rakkaudessa oppi inhimillisyyden ja arvostamaan toista, vaikka alku olikin epäkohteliaisuutta, itsekkyyttä ja pinnallisuutta ym. Väärin tietenkin vangita ketään väkisin, mutta hän oppi antamaan vapautta. 

Aladdin huijasi ensiksi sitä mitä itse on. Jasmine oli kuitenkin fiksu nainen kuka ei katso statusta vaan rakastui muista syistä ’katurottaan’. Tosin Aladdinilla ollut hankala elämä, ja ehkä sen takia saanut huonon itsetunnon ja ajatteli omaa riittämättömyyttään, ettei sellaisena kelpaisi Sulttaanin tytttärelle. 

Nykyään ajattelen Erikin eri silmin kuin ennen. Lapsellisen ajatusmaailman kanssa ihailee ja pitää hyvänä miehenä, koska onhan Ariel täysin rakastunut häneen. Tosielämä on kuitenkin pullollaan Erikin tapaisia saamattomia nahjuksia, ketkä vaativat naiselta kaiken ja itse ei ole valmis uhraamaan mitään. Eikä edes tunnistanut aitoa rakkauttaan. Taisi ihastua Arieliinkin vain kauniin illuusion takia. Ihastui hänen kauniiseen ääneen. Verrattavissa siihen jos mies näkee naisesta pelkän ulkonäön. Mutta heillä tuli todennäköisesti onnellinen loppu, koska tuli jatko-osa ja lapsikin. Niin ehkä annan Erikin käytöstä nyt anteeksi.

Mä itse olen ihan kuin Ariel. Hän on keräilijä, tykkää kauniista asioista, esineistä. Ja kun päättää jotain niin pitäytyy siinä. Ja on hyvin vannoutunut rakkauteensa. Vähän hömppä ja omapäinen, mutta kuitenkin hyväsydäminen ja kiltti.

Phillip ja Florian esimerkiksi tekivät jotain neitojensa eteen. Kävi metsässä etsimässä eikä suostunut avioimaan ketään muuta. Ja taistelu lohikäärmettä vastaan. He osasivat kohdella naista kuin prinsessaa. 

Kuitenkin lähes poikkeuksetta tarinoissa on prinssin ja prinsessan yhdessäololle jokin este. Suurempi este, kuin mitä yleensä tässä normaalielämässä on. Heillä on kuitenkin tahtoa olla yhdessä, ja vähintään toinen on valmis tekemään uhrauksia toisen eteen, mutta se toinenkin on siinä vastassa eikä todellakaan luovuta heti kun ei onnistu helposti.

Ajattelen, että hyvässä suhteessa mies haluaa pitää naista prinsessanaan. Siis normaalielämässäkin. Että se on yksi aidon välittämisen merkki. En tietenkään ajattele, että naista kuuluisi palvella aina ja kaikessa, mutta terveellä tavalla ja omasta halustaan ja mihin kykenee. Mutta esimerkiksi musta oli kiva silloin kun hetken aikaa välillä hän kutsui mua ’prinsessaksi’. Musta toinen ansaitsee kaiken kunnioituksen ja arvostuksen ja rakkauden mitä irti lähtee, molemminpuolisesti. Pitää tuntua siltä kuin jos olisi sarjakuvahahmo niin toisen nähdessään pupillit muuttuisivat sydämiksi. Käytin tässä nyt Laurin vertausta, mutta mä nyt vaan satun muistamaan kaiken mitä mulle on sanottu.

Ehkä itsekin olin ajatellut että löytäisimme suhteessamme tasapainon ja hänkin oppisi ymmärtämään ja hyväksymään asioita ja tulemaan enemmän vastaan. Ei taida vain tosielämässä silti aina tulla samanlainen onnellinen loppu kuin saduissa.

*Walt Disney (5.12.1901-15.12.1966) on elokuvatuottaja, ohjaaja, käsikirjoittaja, animaattori, ääninäyttelijä sekä The Walt Disney Company -viihdeteollisuusyhtiön perustaja.