Puoli vuotta sitten

21389120_10207757341291922_242841969_o.jpg

Kuvitus: http://anninjorinat.blogspot.fi/ -blogin tekijä piirsi

Nana: Jatketaanko vaan tätä epävarmaa hösellystä? Vai ollaanko oikeesti vaan toistemme? Yhessä mein omalla tavalla. Jos kelpaan tällasena kun oon. Jos haluut tosissaan olla mun kaa. Mä haluun olla sun kaa. Vaikka ollaan epävarmoja niin harjotellaan samalla kun ollaan tosissamme. Alotetaanko mein kakskymmentä vuotta tänään?
Lauri: Alotetaan. Tykkään susta niin paljon. Haluun et kuulut mun elämään. Ollaan epävarmoja yhessä.
Nana: Mäkin tykkään susta. Joo, ja kehitytään yhessä.
Lauri: Ehkä tää kehittyy. Mitä vaan sanot tai teet, niin se saa mun sydämen pakahtumaan. Käsittämätöntä.
Nana: <3

Lauri: Missä mun hyvät yöt viipyy?
Nana: Oi, sä ootit jo mun hyviä öitä <3
Lauri: No ei siihen tarvii sitoutuu, että joka ilta pitää toivottaa hyvää yötä. Mut mun sydän on täynnä jotain erikoista, rakkauden tapaista, tän asian takia.
Nana: Mä oon jo sitoutunu siihen. Haluun sitoutuu. Mä oon tosissani tässä koko jutussa.
Lauri: Sitten mäkin oon. Eli 20 vuotta. <3 Sulla on yksinoikeus muhun, prinsessani. Mitähän sulle tapahtu, varmaan päässä sekos. Kun yhtäkkii ootkin mun tyttöystävä.
Nana: Sullakin on yksinoikeus muhun. <3 Tää on outoo ja uutta, osaankohan mä. Mut ehkä mä tykkään olla tyttöystävä. En varmaan ikinä osaa olla tavallinen tyttöystävä, oon oikeesti aika outo. Mut mä haluun olla vaan sun kaa ja siks mä haluun yrittää. Nyt mä oon valmis.
Lauri: En mä ees haluu mitään normaalia tyttöä, vaan jonkun spesiaalin. Siks tiiän et susta on siihen. Sanoinhan joskus että rakastuin suhun.
Nana: Se on aika… paljon. Hyvää yötä. Nähdään täs joskus lähipäivinä. <3
Lauri: Kauniita unia, poniseni. Ikävä <3

Eli tasan puoli vuotta sitten aloimme seurustelemaan Laurin kanssa. Tästä alkaisi se vähintään kaksikymmentä vuotta yhdessä. Myöhemmin palaan tarkemmin siihen, että miksi juuri kaksikymmentä vuotta.
Tästäkin tekstistä ehkä huomaa, että vasta avaan tunnelukkoani. Yritin kyllä, ja halusin yrittää parhaani, mutta oli vaikeuksia puhua itse rakkauden tunteista rakkaus-sanalla. Mulle jo tykkäämisen kertominen oli tuolloin iso asia. Nyt puolen vuoden jälkeen olen onnistunut avaamaan tunnelukkoni kokonaan ja rakkauden myöntäminen, ”rakastan sua”-sanominen, ei ole mulle enää ongelma.

(Olen muuttanut nimet sekä lauseissa sanajärjestystä ja muuttanut, lisännyt ja poistanut jotain sanoja ja lauseita, niin ehkä tämä on ihan laillista kirjoittaa toisen sanominakin juttuja vaikka perusidea säilyy samana..?)

Tarina ei kuitenkaan ala vielä tästä joten palataanpas ihan alkuun.

Suhteet Oma elämä Rakkaus