Rakkaudesta

©Anni http://anninjorinat.blogspot.fi/ -blogista

Mikään kirja ei ole kertonut mulle miten rakkaus lakkaa. Ainakaan niin, että ymmärtäisin.

Useat rakastuu elämässä monta kertaa (toivottavasti minäkin), mutta mihin ne entiset rakkaudet jää? Miten se voi vain kadota? Mä ehkä olen sillä tapaa vielä naiivi, että ajattelen nämä jotenkin absoluuttisina, että jos kerran alkaa tuntemaan mitään rakkautta, niin se ei väisty. Onko näillä monesti rakkautta kokeneilla sitten niin, ettei ne ollut sittenkään tienneet mitä se on, ja rakkaus ei ole ollut silloin aitoa, vaan sitten se on voinut väistyä ja unohtua? Että vasta silloin viimeisellä kerralla -jos silloinkaan, ihmisellä on vasta kyseessä se aito rakkaus. Kai edellinen rakkaus jää aina siinä vaiheessa kun jompi kumpi kokee jonkun toisen rakkauden edellistä parempana, täydempänä, kokonaisempana. Ja sitten se edellinen ei olutkaan rakkautta, vaan pelkkää ihastusta. Ajatteleeko ihmiset ensimmäisestä tyttö- tai poikaystävästään vielä kymmenien vuosien päästä, että rakastaa tai rakasti häntä, vai tuntuuko ajatus kaukaiselta ja ettei mitään oikeita tunteita ikinä ollutkaan.

Uskon, että olen siinä itse virheellinen ihminen, etten usko sellaiseen, että voisi olla monta tosirakkautta. Mä en usko, että mikään koettu tunne voi vain kadota. Mä olen vähän sellainen yksi ja ainoa -periaatteinen. En sitten tiedä onko tämä ajatusmaailma mulle vain suuri este koko loppuelämän elämiseen. Olen itseni kanssa hyvin ristiriitainen, koska olen kuitenkin ajatellut, etten halua olla aina yksin ja yrittänyt etsiä uutta rakkautta, vaikken tiedä uskonko sellaista enää olevan. Ehkä olen ajatellut, että voisin tyytyä johonkin toissijaiseen, jos joku voisi olla yhtään sopiva. Mutta luulen, että se suurin tulee multa aina uupumaan. Ja että elämä olisi sitten parempaa osittaisena, kuin vajavaisena, vaikkei kokonaista enää voisi saadakaan.

Mietin aikaisempia yrityksiäni. Mähän en ole elämästäni seurustellut kuin tämän kaksi ja puoli kuukautta mistä olen lähes koko blogini kirjoittanut. No, vaikka parisuhde oli vain tuon mittainen, niin meidän ihmissuhde oli noin kolme vuotta. Ja en sitten tiedä, onko mulle loppujen lopuksi ollut kovempi pala ihmissuhteen, ystävyyden loppuminen, vai sen itse seurustelusuhteen. Niin, eli siis ’virallisesti’ mulla ei ole muita juttuja ollutkaan.

Mutta jos tarkkaan miettii, niin joskus teininä yksi kundi (en edes muista hänen nimeään nyt) ehkä kuvitteli, että olisimme olleet yhdessä. Mun mielestä ei edes nähty kovin montaa kertaa. Joku ilta viesteissä hän alkoi puhua jotenkin vakavammin, ja mua alkoi ahdistaa, ja sanoin hänelle että eihän me edes olla mitään, sitäpaitsi olen kiinnostunut toisesta. Hän suuttui siitä, ja oli niin vihainen siitä että mulla on koko ajan ollut toinenkin. En ollut missään vaiheessa kyllä sitoutunut seurusteluun. Eikä sen toisen kanssa ollut edes mitään. Olin pelkästään yksipuolisesti ihastunut.

Tämä on jännä; se mun teiniajan ihastus, näen häntä nyt usein ohimennen, kun työpaikkamme ovat lähekkäin, niin hän ei kyllä herätä mussa yhtään mitään tunteita. Pikemminkin mietin, että miten olen voinut joskus olla ihastunut häneen. Ja tämä mun kanssa olevinaan seurustellut kundi; joskus vuosia sen jälkeen, mutta myös vuosia sitten, näin hänen isoveljeään siskollani. Hänen naisensa oli siskoni ystävä. En heti hoksannut kuka tämä on, mutta jälkikäteen sanoin siskolleni, että jostain se mies oli mulle tuttu. Hän ehkä kyseli sitten kaveriltaan asiaa, ja sanoi mulle takaisin vastauksena että olen joskus seukannut hänen veljen kanssa. Okei, hän siis varmaan luuli, että me seurustelimme. Sitä suhdetta sitten kesti ehkä vain pari viikkoa, tai kuukausi. 

Yksi toinen tapaus oli silloin kun mulla oli jo yksi lapsi. Tämän miehen löysin nettideittisivustolta, ja yhdessä kuvassa hän näytti siltä laulajalta keneen olin kuusitoista vuotiaasta lähtien kuusitoista vuotta ollut ihastunut. Hän jopa sanoi, että häntä on baarissa monta kertaa luultu siksi laulajaksi. Kun me tavattiin, niin aika pian hän jo puhui ettei enää etsi muita. Hyvä, eihän muakaan muut kiinnostanut, riittää kyllä yksi kerrallaan, ja tällä hetkellä hänen kanssaan oli hyvä hengailla. Hän oli lapseton, ja kävi silti mun luona kylässä vaikka mulla oli lapsi lähes 24/7. Nyt kun mietin niin tollaisia miehiä on harvassa, ei ainakaan ole mun kohdalle osunut, niin ehkä mun olisi kannattanut pitää hänestä kiinni ja olla tosissaan. Mä ajattelin meidän suhdetta hengailusuhteena. Se on vähän niinkun tapailun ja seurustelun välissä. Hän ehkä olisi halunnut enemmän ja olla vakavammin. Joskus kun hän puhui puhelimessa siskonsa kanssa, kuulin siitä sanan ’tyttöystävä’, ja sanoin sitten hänelle etten mä ole tyttöystävä. Mä olen edelleen ollut tästä tarkka, en ole kenenkään tyttöystävä, ellei ole sovittu yhdessä niin että olen. Kyllä me siinä vielä hengailtiin, tehtiin kaikkea, mutta jotenkin tämä mies katosi. Siis oikeasti, hän vain katosi.

Laitoin muutamia viestejä, muttei vastannut, niin mäkin lopetin. En käynyt sen kotiovella pimpottelemassa ovikelloakaan kertaakaan. Mietin, että jos hänen kännykkä on kadonnut, niin on hänellä mun sähköposti ja tietää missä asun, niin ottaa se yhteyttä, jos kiinnostaa. Eli taisi olla joku taktinen veto kadota, kun ei millään tapaa enää kuulunut tai näkynyt. En yhtään tiedä miksi. Musta meillä meni hyvin, eikä ollut mitään riitoja, eikä hän ollut vaikuttanut etäiseltä. Nimenomaan hän vaikutti siltä, että haluaisi vielä enemmän. Ajatteliko hän kuitenkin, ettei sitten ala tällaiseen, jos en ole valmis vakavaan seurusteluun, eikä osannut jättää, vaan oli helpompi vain kadota. En tiedä. Tai sitten hänkään ei ollut tosissaan. Silti kyllä tämän miehen katoaminen vähän kirpaisi mua ja otti itsetunnon päälle, vaikka yritin olla täysin ok, niinkuin mitään ei olisi. Olihan kaikki kuitenkin ehkä mun vika, kun itse olin jarrutellut. Tätä suhdetta kesti ehkä nelisen kuukautta. Näitä katoajia on ollut mun kohdalla useampia. Vaikka kyse olisikin ollut pelkästä säätämisestä. Tuntuu, ettei miehillä ole taitoa lopettaa juttuja oikealla tavalla.

Kaikki muut mun jutut ovat sentään olleet molemmilta puolilta käsittääkseni yhtä merkityksettömiä. Aikaisemmin olen siitä valittanut, ettei kukaan mies ole ollut mun kanssa tosissaan, niin näemmä tarkemmin ajatellen pari on saattanut olla hetkellisesti tosissaan. Ainakin niin, että ovat olleet seurustelusuhteen, eikä pelkän seksin, perässä.

Ihastus varmaan eroaa rakkaudesta siten että se laantuu ja katoaa, rakkaus ei. En usko, että aito rakkaus voi väistyä. Minä en ala seurustelemaan ihastuneena, vaan vasta kun rakkaus on käsillä. Eli oma analyysini on nyt se, että useat ihmiset ihastuu helposti, ja alkaa ihastuksen kanssa jo suhteeseen. Eikä vaadi rakkautta siihen. Joten silloin suhde voi lopahtaa ja tunteet kuolla. Rakkaus on maailman suurin voima, ja se pitäisi kyllä kaiken kasassa. Ehkä Laurikin saattoi olla vain hetkellisesti ihastunut muhun. Jos sitäkään. Miten muuten kaikki olisi voinut vain loppua ja kuolla.

Luulen, että muita syitä rakastumisen ja ihastumisen lisäksi suhteen aloittamiseen voi olla kiintymys; se että on vain tottunut johonkin eikä osaa olla ilman häntä, vaikkei siinä olisi syvempiä rakkauden tunteita, sekä joidenkin ihmisten kohdalla helppous, ja yksinkertaisesti ajatus että kunhan on joku, ettei ole yksin.

Miten sitten ne tapaukset missä erotaan ja palataan yhteen. Ja jotkut tekee sitä vähän väliä. Onko se oikeaa rakkautta vai janoaa vain vanhaa koska on tottunut siihen, eikä tavallaan osaa tai halua luoda uutta? Mä uskon, että näissäkin tapauksissa jos rakkaus on aitoa, niin jonkun kömmähdyksen jälkeen saadaan kyllä kaikki ihana palautettua, jos molemmat osaa antautua suhteeseen. Tosin en tiedä mistä jatkuva eroaminen on sitten peräisin. Silloin ehkä on jo syynä ettei tule toisen kanssa toimeen niinkuin pitäisi.

Mutta uskon että sen oikean rakkauden tulee vielä tapaamaan, silloin kun aika on oikea. Ei voi tietää milloin ja miten, mutta pitää luottaa että niin tapahtuu miten asiat on tarkoitettu menemään. On se sitten jokin uusi, jonka kohdalla tuntuu ettei mitään vastaavaa ole ikinä tavannut ja kokenut, ja se romuttaa kaikki vanhat oletukset ja tuntemukset, tai jokin vanha, jos se on ollut aito, mutta että hetki on ollut väärä aikaisemmin. 

Koko rakkaus on edelleen mulle suuri mysteeri.