Rintojen pienennysleikkaus, osa 2: Leikkaus ja nykyhetki

Rintojen pienennysleikkaus 

Kävin siis pienennyttämässä rintani muutama kuukausi sitten. Leikkaus tehtiin nukutuksessa, ja kaikki sujui hyvin.

Voin aika hyvin heti leikkauksen jälkeen. Mua ei heikottanut, tai ollut huono olo tai niinkään kipuja. Mutta ne on normaalia, jos sellaisia on. Toki kipulääkettä sain sairaalassa, ja kotonakin käytin viikon ajan panadolia. Joillakin voi tulla paljon verta, tai pakkaantua sitä rintaan, tulla hematoomia, mitkä saatetaan sitten hoitaa leikkaamalla rinta heti uudelleen, jotta se saadaan tyhjennettyä.

Rinnan turvotus on normaalia, kuten myös mustelmat. Mun rinnoissa oli mustelmia muutaman viikon. Varmaan oli turvotustakin. Mutta itse en sitä silmin nähnyt. Musta rinnat on näyttänyt aika samankokoisilta koko ajan, paitsi fiilis on vaihdellut, että miellänkö ne minkä kokoisiksi.

Rinnoissani oli yli kahden kuukauden ajan kovia kohtia. Aluksi tuntui kokonaan kovilta, ja näyttikin aikamoisilta. Hyvin pysyi rinta paikallaan vaikka miten heiluttaisi. Ja sitten kovuutta väheni, ja välillä tuntui taas lisääntyvän. Viimeisimmät kovat alueet itsellä tuntui rinnan alaosassa leikkaushaavan alueella. Nyt rinnat on jo joitain viikkoja tuntunut pehmeiltä, täysin samanlaisilta, kuin miltä jättitissit tuntuivat. Mutta ovat nämä pienemmät ja eri malliset. Pienennyksen kuuluu aina myös rinnan nosto, ja yleensä nänninosto ja nännipihan pienennys. Nännipihan pienennetään muotilla minkä halkaisija on käsittääkseni 4cm. Itsellä oli suurempi nännipiha ja onhan se totta että kun rinnan koko pienenee, niin olisihan se isompi nännipiha näyttänyt pienemmän koon rinnoissa vähän hassulta.

Olin myös aiemmin miettinyt, kun kaikenlaista olin lukenut ja kuvia nähnyt, että jätetäänkö nänni liian ylös. Olin lukenut monia pähkäilyjä, kuinka ihmisistä siltä tuntuu ja että pelkää pilkahtaako nänni liiveistä ja vaatteista. Ja sitä vähän sitten itsekin pelkäsin. Mutta nyt luulen itse olevani tyytyväinen näihin nännien kokoon ja paikkaan. Eihän sitä vielä tiedä mihin nämä lopullisesti muotoutuu, mutta vaikuttaa sopivalta.

Sairaslomaa sain kolme viikkoa. Paikkakunnasta riippuen sitä kai yleensä saa saa kolme tai neljä viikkoa, ja tarvittaessa hakee vielä pari viikkoa lisää. Itsellä juuri opiskelu päättyi silloin, niin olen saanut rauhassa levätä ja kuntoutua muutaman kuukauden. Itse koen että neljän – kuuden viikon jälkeen olisin ollut täysin normaalitoiminnallillinen, ja kyllä sen kolmen viikonkin jälkeen olisin kykenyt hyvin tekemään jotain. Toki osumaa rintoihin ja raskaita nostelua tulisi välttää. Kuukauteen ei saa kolmea kiloa painavampaa nostaa. Askelmuksissa, esimerkiksi portaita kulkiessa, joskus alussa rintoja niinkuin vihlaisi. Samoin kuin äkkinäiset liikkeet.

Saunaa ei suositella neljään viikkoon leikkauksen jälkeen, tai kunnes haavat ovat sulkeutuneet. Hyppelyä ja hikoilua tulee myös välttää. Näistä ajoista on eri suosituksia, mutta joitakin viikkoja. Itse olen vasta nyt alkanut ottaa hyppyjä mukaan jumppatreeneihini, ja silloinkin tukiliivit tai urheiluliivit päällä.

Tukiliivit sain sairaalasta mukaan, mutta ostin myös toiset. Käytin ainakin 8 viikkoa yötä päivää tukiliivejä. Sen jälkeen välillä ollut hetkiä ilman (suihkun jälkeen illalla), joitain päiviä normaaleissa kaatitukiliiveissä, ja melko usein kaarituettomissa kangasliiveissä.

Itse arvostan nimenomaan kauniita rintaliivejä, mutta en vielä tiedä tarkkaa kokoani, ja kaikki ei tunnu mukavilta tai istuvan (rinnat voi muotoutua vuoden ajan), niin aika vähän olen vielä käyttänyt kauniita rintaliivejä. Mutta sitä odotellessa. On aivan ihanaa, kun voi ostaa normaaleista kaupoista normaaliin hintaan normaalin näköisiä ja kokoisia rintaliivejä. Aiemmin missään ei ollut riittävästi kokoja, piti tilata tai teettää ja herkästi meni 100 euroa yhtiin liiveihin, mitkä ei edes ole visuaalisesti kummoiset. Aina haaveilin kauniista halvoista New Yorkerin rintsikoita. Nyt ne vihdoin mahtuu mulle.

Haavat

Ompelu tehtiin itsestään sulavilla tikeillä. Monella silti niitä tikkejä puskee ulos, mutta mulla ei ole tullut ainuttakaan tikkiä ulos. Ainakaan vielä. Niitä voi tulla vaikka puolenkin vuoden jälkeen.

Mun arvet oli kuulemma viime tietojen mukaan vielä sinertävät tai violetihtavat pysty haavassa, nännien ympärillä punaiset. Joillakin tässä vaiheessa arvet voi olla jo vaalentuneet lähes huomaamattomiksi. Mulla näkyy arvet herkästi, niin en odota ihmeitä. Raskausarvetkin on vatsassa vielä osittain punaisia, kuten myös vaatimattomasta kaatumisesta tulleet arvet.

Arvissa käytin teippiä 12 viikkoa. Käytin ruskeaa micropore-teippiä. Tässäkin on eri suosituksia, käytetäänkö teippiä pari viikkoa vai vuosi, ja etenkin, jos on teippiallergiaa, niin se vaikuttaa asiaan.

Itse halusin käyttää teippiä tuon ajan, koska olin kuullut,että mitä kauemmin käyttää teippiä, niin sitä paremmat arvista tulee. Että se estää arpia levenemästä.

Ja käytän edelleen teippiä, siirryin mepiform-silikoniteippiin. Mitä voi pitää vaikka juurikin vuoden, auttamaan arpien hoidossa ja tekemään niistä mahdollisimman hyvät ja huomaamattomat. Itse en koe ongelmaa teippien käytössä, ei ne tunnu miltään. Eli varmaan pidänkin korjausleikkaukseen asti ja sen jälkeenkin taas.

Arven hoitoon sopivia voiteita ja öljyjä on myös, kuten bio-oil. Itselläni on nyt koko ajan ollut teippiä, niin en ole voinut öljytä. Mutta jos pidän joskus taukoa teipeistä, niin aion sitten silloin öljytä.

Joillakin tulee aukileita haavoihin alussa. Niistä en juurikaan tiedä. Mulla oli ehkä pari pientä, ja niihin käytin hopeateippiä ja sorbacia. Siskoni siis toimi haavahoitajanani, ja itse välttelin katsomasta näihin. Vieläkään en ole uskaltanut kunnolla katsoa, kun en halua pelästyä ja ällötä liikaa omia rintojani. Mitä valmiimpana näen, niin sen parempi.

Entä se koko?

Toki myös ympärysmitta kertoo koosta, ja onhan 80C isompi kuin 65C, mutta en nyt anonyyminä koko kokoani paljasta.

Ennen ostin H-kuppia. Tai jopa I. Ainakin jossain vaiheessa tuntui, että tursuan H:stakin.

Rinnathan on rasvakudoksen lisäksi myös rintakudosta. Joten kaikki ei saa laihduttamalla pienempiä rintoja. Meidän suvussa on kaikilla naisilla ollut suuret rinnat, molemmin puolin sukua. Ja olen ollut aina isorintainen, minkä painoisena vain. Mä kun laihdun, niin ekana lähtee alakropasta, ja yläkropasta ei juuri lainkaan, ikinä en saanut niin paljon laihdutettua, että rinnat pienenisi. Mutta sitten kun lihoo, tulee juuri yläkroppaan, ja rintoihin.

Oli monesti inhottavaa kuunnella, kun jos mainitsin, että haluaisin pienemmät rinnat, niin ihmiset puhui että no laihduta. Voi kuule, olen yrittänyt kaiken, ei se mulla toimi niin. Nää rinnat on ja pysyy. Mutta kaikki ihmiset ei tiedä, ja eri kropat toimii eri tavalla. Itse en sinällään tykännyt ”laihduta niin tissit pienenee” -kommenteista, koska mulla ei toimi niin.

Mulla ei ole leikkauksen jälkeen vielä mitattu näitä rintaliiviliikkeessä niin en tiedä tarkkaa oikeaa kokoa. Mutta kangaslärpäkeliivit on kokoa L, voisi mennä myös M. Ja ennen leikkausta se olisi ollut vähintään XXL. Mun rinnat oli ongelma, ja ne ei ikinä mahtunut mihinkään.

Olin ostanut ennen leikkausta jo jemmaan rintsikoita New Yorkerista, ja C tuntuu hyvältä. Joku D:kin on, ja voin käyttää sitäkin kokoa, mutta kuppiin jää tilaa.

Mun siskon mielestä nämä on B- tai C-kupin kokoluokkaa. Mun siskoni on ainoa kuka on nähnyt nämä, koska hän on hoitanut mun haavoja ja vaihtanut teippejä näihin. Mutta hänkin kai on sokaistunut rintojen jättimäisyyteen, ja niihin verraten näkee nämä pienempinä. Mutta mun mielestä nämä on nyt C tai D. Kallistun ehkä enemmän D:hen, koska kun ajattelen muiden rintoja ja kuinka eri kokoisia nämä on, niin on musta nämä edelleen isommat kuin monilla muilla. Voihan nämä olla E:kin. En oikeasti yhtään tiedä.

Mutta olen tyytyväinen kokoon. Olisinkin halunnut C tai D. Musta se on ’normaali’ keskimääräinen koko.

Rintaliivien ympärysmitta on nyt ehkä isompi kuin ennen, mutta se johtuu siitä että ennen ne isommat rinnat tarvitsi enemmän tukea, niin piti pitää niitä tiukasti. Mutta nyt kun rinnat vain on muutenkin, niin voi pitää löysemmällä ympäryksellä. Ainakin luulen, että se johtuu siitä, ja moni muu on sanonut samaa.

Kirurgi olisi alunperin poistanut vähemmän, mutta pyysin isoja poistoja. Näistä lähti vajaa kilo yhteensä. Mittasin mittanauhallakin, niin rinnan päältä ympärys pieneni leikkauksessa vajaa 10cm. Näyttää isommalta senttien erolta, kuin miltä kuulostaa.

Muuten rintojen ulkonäkö ja muoto… Noh, salaa toivoin ja odotin pyöreitä pornotähtitissejä. Kaukana nämä on siitä. Kiinteät ja pienet pyöreät rinnat jäi haaveeksi. Olin aina tykännyt rinnoissa pyöreästä muodosta. Isot rinnat oli kuitenkin pyöreät, ja olin siihen tottunut. Mutta, mitä olin jo aiemmin havainnoinut, niin usein luonnolliset ei-suuret rinnat eivät ole pyöreät, vaan ennemmin kolmiomaiset. Nämäkin näyttää ylhäältä kolmiomaisilta, en oikein tiedä miltä sivusta tai edestä, kun en uskalla katsoa. Mutta on pehmoiset ja joustavat, eikä niin kiinteät. Ja mielestäni nämä on vähän sivuilla, kaukana toisistaan. Tykkäisin että olisi lähempänä ja pyöreämmät, niin nämä ei sinällään ole mun silmiin kauniit. Mutta ei rumatkaan (paitsi se alalörpötin). Nämä on hyvin tavallisen, normaalin, keskimääräisen ja luonnollisen näköiset rinnat. Ja, luulen että rinnan alla pysyisi kynä (mutta ei sentään penalin!), mutta siihen voi vaikuttaa ne alalärpät mitä mulla jäi, niin en sitten tiedä korjausleikkauksen jälkeen.

Sekin oli, että muiden ihannointia kuunnellen ja lukien, tuli oletus ja odotus tulevasta täydellisyydestä. Mutta eiköhän suurimmalla osalla muillakin ole leikkauksen jälkeen ihan tavalliset entistä pienemmät rinnat. Kaikki ei jokaista asiaa mainitse, hehkuttaa vain kokonaisuutta, enkä ehkä ole nähnyt kuin yhden kuvan, ja hyvin voi näyttää ylhäältä tai sivulta katsottuna nekin rinnat erilaiselta, luonnollisemmalta.

Olen tyytyväinen normaaliin, keskivertoon ja tavalliseen siis. Kunhan ruma alalörpötin häipyy. Ei kai tässä tarvitse miltään pornotähdeltä näyttää.

Miltä nyt tuntuu?

Mä itse olen toiminut siinä mielessä virheellisesti, että odotin liikaa. Odotin tosi paljon. Luin tosi paljon somea ja kokemuksia. Sitten kun niiiiiiiin moni puhui, että rakastaa uusia rintojaan, kaikki on paremmin ja on upea ja kaunis olo ja kaikki on täydellistä, ja että koko elämänlaatu parani aivan älyttömästi leikkauksen myötä.

No, mäkin odotin sitä. Ja niin ei käynyt. Rintojen koko on nyt ok, ja siihen olen tyytyväinen. Mutta ei ne tehnyt ihmeitä koko elämälle, elämänlaadulle ja mun olemukselle. Toki mulla vaikuttaa se, etten näitä pidä kauniina. Ja että, näiden ulkonäkö vielä estää mua käyttämästä joitain vaatteita, ja intiimiasioissa vaikuttaa.

Tämä on iso leikkaus, iso prosessi. Ja vaikka oli kauan aikaa harkittu ja vahva selkeä päätös, niin oma ruumis muuttuu ja siihen kestää tottua. Sen näkee ja tuntee erilailla, ja se voi olla tosi vaikeaa. Mulla on varmaan muutenkin joku ruumiinkuva häiriö, ja rintojen muutos ei ole taikaisku pelastamaan kaiken. Musta tuntuu, ettei mun pää ole pysynyt muutoksen perässä.

Ja, muiden juttuja ja kommentteja ei pidä ottaa liian tosissaan. Me ollaan yksilöitä. Mä nappasin päähäni sellaisia kommentteja kuin ”kaikki sanoo et näytän nyt 10 kiloo laihemmalta”, ja myös että ”vatsa tulee nyt paremmin esiin”, niin hyvässä kuin pahassa. Moni sanoi siis ettei tiennytkään heillä olleen tuollaista (upeaa) vyötäröä, ja osa, että nyt ne läskit sit huomaa itse paremmin.

Siinä loin itselle hiljaisen toiveen, että kaunistuisin kaikella tapaa. Niin ei käynyt. Mutta eihän siinä voi muuttua yhtäkkiä siksi mitä ei ole. Ei rintojen leikkaaminen tee musta 15 cm pidempää ja 15 kg laihempaa mallia. Me ollaan mitä ollaan. Itse en koe, että se olisi muuttunut näenkö vatsani pienempänä vai isompana. Samalta se tuntuu ja näyttää. Mutta rintojen sivut, ns. kainaloläskit, koen tulleen nyt paremmin esille. Ja se tietenkin mua inhottaa.

Kukaan ei myöskään ole sanonut että näyttäisin yhtään hoikemmalta. Joku ei edes huomannut rinnoissakaan mitään. Sano vaan että: ”Ai ootko käyny leikkaukses, onhan noi edelleen tosi isot!”Mä otan herkästi kaikkien kommenteista, kun itsetunto-ongelmaa, ja ei se muiden kommentointi ole tehnyt hyvää. Ja sit tuollaisen jälkeen miettii, että kävinkö sitten turhaan leikkauksessa, jos nämä ei edes pienentynyt yhtään. Mutta sitten, toinen kaveri sanoi että:”ohhoh onpa noi tosi pienet.” Mun pää menee tossa sekasin, vietiinkö multa liikaa, vietiinkö kaikki tissimassa. Enhän mä sitäkään halunnut! Mitä nää nyt on, onko nää pienet, onko nää isot, enkö saanukaan sitä normaalia tavallista keskivertoa kokoa? Oliko kaikki ihan turhaa?

Eli, muiden kommentointi, tai niistä välittäminen, on turhaa. Pääasia miten itse ajattelet ja miten voit. Siihen kannattaa yrittää opetella. Nyt mietin, että se kuka ei huomannut mun leikkausta, ja sanoi rintojani edelleen isoiksi, niin hänellä on hyvin pienet, niin onhan nää nyt niihin verrattuna edelleen tosi isot. Ja kaveri kuka sanoi pieniksi (ja myöhemmin isoiksi, en tiedä, hänen mielipide vaihtelee) niin on voinut tarkoittaa että nämä on mun entisiin jättiläisiin verrattuna pienet.

Sinällään olisin halunnut saada edes yhden kommentin, ihan keneltä tahansa, mistä olisi voinut tulla hyvä mieli. Se kommentti olisi ollut, että joku olisi sanonut mulle, että näyttäisin nyt sopusuhtaisemmalta. Se oli ulkonäöllisesti tärkein tavoite leikkauksessa, ja musta ei edes liikaa vaadittu. Ihmiset on kovia kommentoimaan että ”ohhoh onpa isot” tai ”oijoi onpa pienet”, mutta neutraalit ok-kommentit on vaikeita. Tai sitten en vain näytä edelleenkään edes vähääkään sopusuhtaisemmalta, joten kirurgi on sitten varmaan epäonnistunut työssään. Yleensä heille ei edes sanota koko toiveita, vaan he pyrkivät tekemään henkilön vartaloon nähden sopusuhtaisen kokoiset rinnat. Jättitisseillä ainakin olin hyvin kaukana mitenkään sopusuhtaisesta.

Suosittelisinko rintojen pienennys leikkausta muille?

Todellakin suosittelen. Itseäni harmittaa se, etten mennyt aikaisemmin, vaikka jo kymmenen vuotta sitten. Olisi ollut ihanaa nauttia tältäkin kannalta jo aiemmin elämästä.

Mutta, suosittelisin mielummin jotain muuta kuin tikkaritekniikkaa. Koen, että muissa tekniikoissa ollaan enemmän kerralla valmiita, kunhan haavat on parantuneet, kun taas tässä tekniikassa mä itse (muille voi olla ettei näillä asioilla ole niin väliä, mutta mulle on paljon) koen, että jään edelleen välitilaan ja odottelemaan, kun rinnan alus on oikeasti (taas mun oma mielipide) tosi ruma ja hankala. En ymmärrä miksei samalla voisi tehdä sen yhden viillon lisää ja kerralla paremman näköiset, kun tosiaan mä tässä venailen ensin kauan muotoutuuko oudot ylimääräiset rinnan alarypyt pois, ja sitten odotan taas puoli vuotta korjausleikkausta.

Koen, että leikkaus poisti kaikki muut mun rintavaivat, muttei rinnoista johtuvaa itsetunto-ongelmaa.

Itselläni tietty osa parisuhde-elämästä kyllä kärsii tämän takia, on siis jo monta kuukautta kärsinyt, ja vielä kärsii monta kuukautta lisää, kun en sen ongelmakohdan takia anna koskea rintoihin, enkä halua, että näitä nähdään.

Suosittelen rintojen pienennystä, mutta jos ulkonäöllä on sulle väliä, niin en suosittele tikkaritekniikkaa. Mutta sitten ei mitään, jos sua ei haittaa miltä ne näyttää vuoden ajan ennen korjausta, tai ei ole väliä minkä näköisiksi ne jää.

Mites se korjausleikkaus? 

Aina voi pyytää korjausleikkausta. Jotkut voi pyytää että leikataan lisää, jos jäi edelleen liian isoiksi, tai keskenään eri kokoisiksi. Itselläkin muuten tuntuu, että vasen rinta olisi isompi. Mutten tiedä, voi vielä muotoutua, ja etenkin kun siellä on niitä alamuhkulärppiä.

Yleisiä on myös ns. koirankorvat. Ne on yleensä  leikkaushaavan toisessa päässä, kun iho jää niissä mutkulle. Ne voi leikata paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa. Yleensä kaikkiin korjausleikkauksiin hakeudutaan kun on lähemmäs vuosi leikkauksesta kulunut. Olen kuullut, että koirankorvia on poistettu myös muutaman kuukauden kuluttua leikkauksesta. En tiedä onkohan mun alalärpäkkeetkin jonkinmoiset isot rumat koirankorvat.

Olen siis jo hakeutunut korjausleikkaukseen, mutta siinä voi kestää. Tämä tuleva kesä menee vielä piilottelemalla, enkä aio näyttäytyä bikineissä tai rintaliiveissä.

Ja siis se epäkohta mikä mua vaivaa, on eräänlainen ylimääräinen ihopoimu, joku lärpäke, rintojen alla, toisessa isompi kuin toisessa, mutta ne tuntuu vaatteissa kankaan läpi. Kaaritukikupin läpi ei tunnu, ellei se muljahda rintaliivin alta pois, se muhkuosa siis. Se on yleinen poimu tässä tekniikassa mitä mun leikkauksessa käytettiin. Ei ole kaunis.

Mitä mieltä poikaystäväni on uusista rinnoistani?

En ole häneltä kysynyt näistä mielipidettä. Tiesin kuinka paljon hän piti tosi isoista, niin en halua ja uskalla kuulla vastausta, mikä voisi musta tuntua pahalta. Että en pysty tässä nyt sanomaan, mitä mieltä hän on näistä, mutta voin analysoida miten itse ajattelen jotkut kommentit.

Sanoin hänelle heti aluksi, että muista sitten, että jos ei oo hyvää sanottavaa, niin ei tarvii sanoo mitään. Hän ei sanonut mitään, niin oletan, ettei hyvää sanottavaa ollut. Joskus tuli ohimennen heitto, että jos nää nyt on turvoksissa, nii mitähän jää jäljelle kun turvotus laskee, mikä vinkkasi siihen, että nämä olisi tosi pienet. Kerran juovuksissa sanoi, että kun tärkeä asia (isot tissit) mikä stimuloi, vietiin pois, niin voi vaikuttaa tiettyihin asioihin. Mutta viimeisin kommentti minkä muistan on se, että on ikävä ylipäänsä tissejä. Olisi sitten minkä kokoiset vain, mutta kunhan voisi koskea normaalisti. Ehkä hänkin on tottunut jo ajatukseen, ja kokoon, mutta odottaa samaa mitä itsekin odotan. Että voisi olla normaalisti.