Sammuvat liekit

Kynttiläjuttuja

Otin kaksi kynttilää. Pinkkejä, koska se on mun väri. Sydämet, mihin kirjoitin terällä nimet. Joissakin rakkausloitsuissa käytetään punaisia kynttilöitä. Mutta en tehnyt loitsuja. Ehkä mä vain tunnelmoin ja annoin kynttilöiden kuvata asioita. Niin että niillä kynttilöillä ja tällä toiminnalla oli mulle merkitys. Poltin kynttilöitä muutaman päivän aina hetken verran. Alussa ne oli kiinni toisissaan ja vein sitten niitä aina kauemmaksi toisistaan. Että ne luo toisiinsa välimatkaa, kuilun, ja jotta ne lopulta eroaa toisistaan. 

Äsken poltin ja katsoin kynttilämme loppuun. Vasen oli hänen nimellään ja oikea mun nimellä.  Aloin katsomaan ja odottamaan kun liekit sammuivat. Toinen, se vasen, sammui niin nopeasti ja vaivattomasti. Juurikaan jälkiä jättämättä. Sydänkin oli vielä hyvin muodossaan. 

Se toinen kynttilä, oikean puoleinen, oli todella sinnikäs, ja ihan rikki jo. Se levähti ja valutti steariinia paljon ympäriinsä. Alkoi näyttää aika rumalta. Se vain paloi ja paloi. Ei sammunut pitkään aikaan. Tämä kynttilä kokonaisuudessaan jotenkin kummallisesti paloi monta kertaa kauemmin kuin se toinen. Ja mulla oli alunperin tarkoituksena nimenomaan tämän kynttilän vieminen kauemmas toisesta, ja sen liekin sammuttaminen.

Palava kynttilä paloi edelleen, ja se paloi vieläkin sydämen muodossa vaikka oli ympäriinsä lässähtänyt. Steariinin valumisjäljet alkoi muodostua kauniimmin, ihan kuin siihen olisi tullut siivet. Tuntui, ettei tämän kynttilän liekki sammu ollenkaan. Jonkin aikaa palettuaan liekkikohdan ympärille jäi ihan tyhjää, steariinit oli valunut matkan päähän, ja silti se vain paloi. Tuntui palavan vielä kauan senkin jälkeen kun siinä ei ollut sitä kynttilää enää, vaan se pelkkä pieni metalliläpykkä missä liekki oli.

Jotenkin kaikessa kummallisuudessaan kaikki tämä oli hyvin kuvaavaa. 

IMG_5104.JPG

Niin, ja vasemman kynttilän laitan roskikseen. Siitä se matkaa kauas kaatopaikalle. Oikean ehkä hautaan parvekkeeni alla olevalle metsäalueelle. Minne olen haudannut jotain muutakin. Vaikka olenkin kierrätyksen ystävä.

suhteet oma-elama rakkaus