Se iso paha alkoholi

Alkoholi

Yksi asia, millä oli suuri vaikutus parisuhteessani, oli alkoholi. En sano, että se olisi mun, tai hänenkään, puolelta suurin syy eroon. Mutta yksi syistä kuitenkin, minkä takia välillä mietti, että tämän takia meidän ei ole hyvä olla yhdessä.

Kun tässä kirjoitan, niin asiat on mun omia näkemyksiä ja omia kokemuksia ja omia tunteita ja joku muu ei välttämättä ajattelisi niin, ja kokisi asioita ongelmiksi. Hän ei itse kokenut, ainakaan yleensä, alkoholia ongelmaksi.

Puhun kuitenkin asioista rehellisesti omalta kannaltani, mutta me ihmiset anonyymeinä. Laitan tähän, ja kaikkiin arkaluontoisempiin julkaisuihin tämän lainauksen, minkä Lauri eron jälkeen mulle viestissä laittoi. Joten sen lauseen perusteella koen, että olen saanut siunauksen puhua omia totuuksiani muille, piilottelematta asioita.

Eli eron jälkeen Lauri sanoi mulle: ”Vihaa vaan ja kerro kaikille kuinka vihaat ja kuinka huono olin. Mulle ihan kisun sama.”Sana ei tietenkään ollut kisu. Mutta olen saanut luvan kertoa kaikille kuinka huono hän oli, joten tulen luettelemaan paljon hänen käytösmokiaan. Koen, että asiat on nimenomaan käyttäytymiseen ja toimintaan liittyviä asioita, eikä sitä mitä hän itsessään olisi. Hän ei ole huono, mutta jotkin käyttäytymiset ja teot mua (ja muita) kohtaan on ollut huonoja.

Laitan tähän nyt myös jutun, minkä olen kirjottanut ryhmään ’alkoholistien läheiset’ jo kauan sitten. Ja se ei ollut katkeran eksän puhetta, olimme silloin yhdessä ja halusin saada kaiken toimimaan ja parannettua. Uskoin hyvään ja yhteiseen tulevaan.

Siellä ryhmässä kaikki kommentoivat siihen, että kuulostaa kamalalta, sisältää paljon henkistä väkivaltaa, ja katsoisinko itse sivusta, tai minkä neuvon antaisin, jos mun oma ystävä kertoisi sen saman tarinan mulle. He kaikki siinä ryhmässä luonnollisesti olivat nähneet ja kokeneet paljon vastaavanlaisia tapauksia.

Alkoholistia ei voi parantaa, jos hän ei itse sitä halua. Kenenkään rakkaus ja välittäminen ei voi häntä pelastaa.

Ja en voi sanoa virallisesti, että hän oli alkoholisti, enkä myöskään, että narsisti, mutta narsistisia piirteitä tulee esille etenkin humalassa, mutta myös selvinpäin. Toki hänen selväpäisjaksot ovat varmaan olleet kuivahumalaa. Alkulirkutteluissa tottakai niille on sokea, tai siinä vaiheessa hän vielä pitää asioita piilossa.

Tässä mun tarinaa alkoholistin läheisenä olosta. Kirjoitin sen noin puolitoista vuotta sitten, mutta jotain asioita poistin ja jotain uutta, sen jälkeen tapahtunutta, lisäsin:

”Mun miesystävä on alkoholisti. Alkoholismia on myös hänen suvussaan.

Me ollaan seurusteltu kunnolla yli vuosi, ollaan kuitenkin tunnettu kuusi vuotta, ja välillä siinä ollut aikaisemminkin seurustelunyrityksiäkin.

Joten luulisi, että tiesin mihin soppaan itseni laitoin. Mutta en tiennyt. Toki kun alussa aiemmin tavattiin, niin alkoholi oli läsnä, myös itse join silloin normaalisti, nykyään olen absolutisti. Mutta silloin kun näimme vaan välillä, joskus viikonloppuina, niin ei sitä osannut ajatella, että toista hallitsee alkoholi koko ajan. Luulin, että hän käyttää suunnilleen niinku mäkin. Joskus lapsivapailla vähän juhlii.

Mutta suhteessa ollessa nyt kun on nähty enemmän, ja arki jonkin verran mukana, pikkuhiljaa huomasin, ettei hänellä juurikaan ole arkea. Aina on sitä juhlaa, että voi käyttää alkoholia.

Mulla on kolme lasta, ja lapset on mulla täysin ja koko ajan, ellen äärettömän harvoin saa niitä mun vanhemmille yhdeksi yöksi. Joten mun arkeen ei mahdu se alkoholi.

Hänellä on yksi lapsi vuoroviikot. Aina heti kun irtautuu lapsesta viikoksi, niin korkki auki, koko viikoksi. Lapsiviikkoinaan hän yrittää, ja myös on, kunnon isä. Joskus luulin, että hän ei juo yhtään lapsiviikkoinaan. Mutta olen huomannut, että kuitenkin silloinkin joskus on iltakaljoja.

Joskus myöhemmin kun on tullut puheeksi näitä, niin hän on sanonut mulle, että antaa itselleen vapauden olla hiprakassa myös lapsen nähden. Kun ei hän siinä muutu erilaiseksi, jaksaa vaan helpommin ja on iloisempi. Ja viikon lapsivapaaviikon ryyppyputken jälkeen joskus on joutunut tasoittelemaan päivän tai pari, kun lapsi jo tullut sinne. En ole lapsesta huolissani, ja pidän häntä hyvänä ja välittävänä isänä.

Alussa mä katselin enemmän tuota juomista, kun en vielä tajunnut kuinka iso asia tämä on, niin hän tuli usein vapaaviikkoinaan meille juomaan. Mun lapset siis on aina kotona. Hänellä saattoi helposti mennä päivässä parikymmentä tölkkiä kaljaa. Ja joi jo päivällä. Ja aamulla ensimmäisenä. Että ei väliä onko perjantai klo 21, vai tiistai klo 11, aina on hyvä aika kaljalle. Myöhemmin annoin säännön, että täällä saa juoda vain oikeasti max muutaman illalla sitten kun mun lapset ovat nukkumassa.

Pikkuhiljaa mua alkoi hävettää. En haluaisi hävetä omaa poikaystävääni.

Mua hävetti, kun menimme bussipysäkille vastaan mun lasta koulusta, kun hänellä oli siinä kalja. Usein heitti sen pois sitten kun bussi tuli. Joskus kulki kalja kädessä silloinkin kun mulla oli lapsi vierellä.

Mua hävetti, kun menin luovuttamaan verta, ja hän kaatoi pahviseen teemukiin omaa kaljaansa, jotta voi siellä sitä juoda kun odottaa mua. Ja sinnekin hän todennäköisesti halusi mun mukaan varmistamaan, etten pettäisi. Kyllä, verenluovutukseen todellakin menisin pettämään. Mutta tuo oli sitä epäilevintä ja vainoharhaisinta pettämisen syyttelyn aikakautta, mikä kyllä tasoittui jossain vaiheessa.

Mua hävetti, kun kävimme kauppakeskuksessa ja mun pienin lapsi oli mukana ja hän avasi kaljatölkin siellä kauppakeskuksen käytävällä, ja kaksi mun kaveria tuli vastaan. Ja olen ollut siinä kauppakeskuksessa kahdessa kaupassa töissä, niin hävetti, että jos ne näkee. Niin yritin kiertää, ettei kuljeta niiden kauppojen ohi kaljatölkin kanssa.

Ja sanon tässä vielä, että poikaystävääni en hävennyt, vain hänen juomistottumuksiaan ja sitä kaljatölkkiä.

Tuntui, kuin suhteessa tosiaan aina olisi yksi ylimääräinen tekijä, mutta ei tosiaan mikään mies, mistä mua aina syyteltiin. Vaan kolmas pyörä oli kalja. Ei ollut minä ja hän. Vaan minä ja hän ja kalja.

Mua hävettää, kun hän tekee kännissä outoja/tyhmiä/lapsellisia/halventavia julkaisuja facebookkiinsa, mihin tägää mut ja mun kaveritkin näkee niitä. Sitten poistan niitä merkintöjä musta. Ja myöhemmin joskus selvänä hän varmaan itsekin tajuaa niiden typeryyttä, koska selvinneenä poistelee joitain julkaisujaan.

Jos joku muu tulee kylään kun hän on täällä, niin hävettää, jos hän juo kaljaa, kun muut vain teetä. Hän saattaa ottaa yhden kupin teetä, mutta myöhemmin kuulen jostain tölkin aukaisun ja siihen teemukiin on tullutkin kaljaa. Ja kyllä ne muutkin on sen kuullut ja huomannut ja luovat muhun silloin kummallisen katseen. Ja silloin kun hän on juonut, niin pelkään hänen käyttäytymistä, pelkään sanooko hän jotain halventavaa tai rasistista tai muuten vaan loukkaavaa. Ja pelkään myös alkaako hän lirkuttelemaan muille, koska hänellä nyt on sellainen historia. Mä pyrin pitämään täysin erillään miesystäväni muista elämäni ihmisistä. Paitsi mun lapset, koska ne nyt on mulla aina kotona tai mukana. Mutta kun hävettää kaikki mahdollinen kännityperyys.

Mua hävetti, kun kävin 2020 syksyllä yhden koulutuksen. Meillä oli viimenen päivä, jolloin luokan kanssa menimme syömään. Olin sanonut Laurille, että missä ja monelta olemme, ja että kun pääsen sieltä pois, niin sitten voidaan nähdä. Mutta hän tuli siihen koko mun luokan luo kännissä ja lakkaamaan kynsiään, kun muut ruokailivat vieressä ja puhui kovaan ääneen, että hänen ei tarvitse noudattaa sääntöjä. Mun täytyi lähteä siitä  pois, jotta saan hänet pois nolaamasta mua ja luokkani ruokailua. Luokkakaverit sitten ihmettelivät ja laittoivat mulle viestiä, että mitä se siihen tuli ja hyi kuinka haisi vanhalta viinalta. Sanoin, etten kutsunut siihen. Mutta hävetti niin.

Siis mä vain siedin tuota. Joskus myöhemmin aloin, hänen sanoin, mäkättämään asiasta. Pistin rajoja. Mun lasten ei tarvitse nähdä tuota. Mun koti ei ole juopottelupaikka. Mä voin kyllä istuu terassilla hänen kanssa, kun siinä hän saa juoda, mutta en halua olla mukana, jos kaupassa on kalja auki. Enkä tule kauppaan mukaan, jos ostaa vaan kaljoja. Mun lähikaupassa ihmiset voi tietää mut ja tekee myös musta oletuksen, jos jatkuvasti ramppaan kaljakaupoilla.

Vielä myöhemmin aina vain tiukensin rajoja. Lopulta oli niin, ettei mua ja kaljaa saa valita samana päivänä. Haluan kyllä nähdä häntä, mutta vain niinä päivinä kun ei ole yhtäkään kaljaa mukana. Se on se valinta, että kun aamulla herää, että onko se tänään tyttöystävä vai alkoholi. Ja kyllä koen, että kun tiukensin rajoja, niin mun valinta väheni.

Tottakai näkeminen vähenee, kun ei voi yhdistää sitä kaljaa kaikkeen tekemiseen. Hävisin kaljalle. Tosi usein.

Ja tiukensin lisää sääntöäni. Lisäsin, ettei mulle saa soittaa tai laittaa viestiä juoneena. Sitä oli vaikein rajoittaa. Tietenkin hän kirjoitteli juoneenakin, ja vaikka mä opin hyvin helposti viesteistä huomaamaan kaljan vaikutuksen,niin vastasin. Ja aina tuli riitaa jostain.

Riitojen käsittely oli meille vaikeaa. Ehkä siitä kirjotan oman jutun. Mutta riideltiin ihan väärin ja hän harrasti mykkäkouluja ja jätti asiat käsittelemättä. Ja se jäi mua vaivaamaan.

Alkoholi oli kuitenkin vain yksi ongelma, meillä oli niitä tosi monta muutakin.

Tiedän nyt, ettei toista voi muuttaa. Ei siitä alkoholista pääse irti, jos hän ei itse halua. Mä tein siinä virheen, kun yritin auttaa, yritin muuttaa häntä. Kun olisi pitänyt vain luovuttaa. Miksi odotan joltakin jotain, mitä hän ei selvästikään ole? Mun vaatimukset ja säännöt olivat hänelle liikaa, koska ne olivat niin kaukana hänen normaalistaan.

Monesti hän yritti vähentää mun takia, mutta pian meno meni entisenlaiseksi tai melkein entisenlaiseksi. Joskus vähentäminen onnistui ainakin jollain tapaa.

Viime syksynä hän jopa yritti kokonaan lopettaa. Ei siinä varmaan montaa viikkoa pysynyt. Ja valehteli mulle asiasta sitten, kun kysyin siitä.

Mutta ei se onnistukaan mun takia. Pitäisi olla oman itsensä takia halu muuttua. Myöntää sairaus ja halu parantua. Ja hyvin harva tuosta asiasta paranee ihan vaan itse ilman ulkopuolista apua.

Hänen mielestähän ikinä ei riidan tai minkään syy ollut alkoholi. Joskus sanoikin, että älä syytä alkoholia. Että hän ei ole alkoholin takia jättänyt mitään tekemättä, eikä sanonut mitään, mitä ei muutenkin sanoisi. Itse en ihan tuohon lähde, mutta hänen mielipide se oli. Ja aina kun sanoi vähentävän, niin sanoi kuinka ei halua lopettaa, että hän nauttii siitä kun saa yksin kotona alkaa juomaan, että odottaa aina, että niin saa tehdä lapsiviikon jälkeen. Että se on yksi sen suurimpia iloja ja nautintoja.

On hän parantanut kyllä, mutta nyt nähdään vähemmän, koska hän valitsee usein alkoholin ennen mua, eikä sitten nähdä ollenkaan, kun en suostu ottamaan meille sen kaljan kanssa.

Hän väittää näitä ’otin muutaman’, ’kunhan maistelen’ ja jopa, ettei se haittaa, jos tulee meille juoneena, kun ei sitä hänestä huomaa, niin miksi se haittaisi mun lapsia, ei hän käy juoneena riehumaan ja väkivaltaiseksi. Mutta sen muutama on vähintään kymmenen, eikä maistelu ole pelkkää maistelua. Hän on itsekin sanonut, että pitäisihän mun tietää, että sen muutama on vähintään kymmenen. Ettei mun pidä uskoa sitä kun hän tuollaista sanoo.

Joskus kun ollaan oltu päivätreffeillä kaupungilla, niin parin tunnin aikana on siinä juonut jo kolme. Joten en pyytänyt siitä enää meille, kun näin, että tuota vauhtia juominen olisi illalla jo parikymmentä.

Meillä on ollut riitaisa suhde, ja alussa hän paljon petti mua. Ei seksillä, mutta kirjoitteli monille naisille epäsoveliaasti ja joskus pussasi. Kaikki teot ja riidat on aina ollut silloin, kun hän on juonut liikaa. Hän on haukkunut mua hirveästi humalassa, ja mulla ei ole itsetuntoa enää ollenkaan. Pidän itseäni maailman rumimpana ällönä jutkuhuoralähiövalaana. Kaikkea pahinta.

Hän oli/on tosi mustasukkainen. Poistin kaikki miehet fb-kavereista. Hän ei käskenyt poistaa, mutta vahvasti toi sen olon, ettei miespuolisia mulla saa olla. En saa vastata kellekään miehille, en saa kadulla katsoa ketään päin. Heti muuten joko mulla on ollut juttua, tai nyt on juttua sen miehen kanssa, tai haluaisin, että olisi, tai se mies haluaisi. Mutta kuitenkin; olen heti pettäjä. Vaan ikinä en ole pettänyt. Hänellä itsellään on pettämishistoriaa jo aiemmin, että häntä on petetty ja hän on pettänyt. Aika lailla kaikkeen hän sanoo syyksi tuon, että ne muut naiset on pilanneet hänet ja tehnyt hänestä tuollaisen, koska ovat pettäneet.

Mä en kuitenkaan uskalla enää katsoa ketään päin, enkä halua juurikaan kulkea missään, haluan vain pysyä piilossa ja huomaamattomana. Vaikka katson tavallisesti ihmisiä, samalla tavalla kuten katsoisin naapurin mummoakin, niin ”katsoit tuota miestä himokkaasti lirkkukatseella”. Hän usein väittää asioita ”tiedän mitä sä siellä instassa kuitenkin teet”, vaikka sielläkään ei ollut miesseuraajia, ja katselen lähinnä hamsteri- tai nukke- tai muotijuttuja.

Hänellä on myös tapana etenkin humalassa tahallaan provosoida. Mun vanhemmat eivät pidä hänestä, vaikkei ole koskaan tavanneet. Varmaan siksi, koska kännissä hän on uhkaillut siskoni ex-miestä. Ei tee mieli ikinä esitellä häntä vanhemmilleni. Kaverini eivät pidä hänestä, kun ovat nähneet kuinka hän on henkisesti mua satuttanut. Ja hän epäilee mua jatkuvasti kaverini miehestä, kuka on tehnyt mulle tatuointeja. Mulla ei ole ikinä ollut tuon miehen kanssa mitään. Mutta miesystäväni usein humalassa syyttää mua siitä.

Ikinä, kun hän on selvinpäin, hän ei ole haukkunut mua, eikä tuolla tavoin syytellyt. Kaikki riidat on tullut kun hän on humalassa. Musta tuntuu, että seurustelen kahden eri miehen kanssa, joista toisesta pidän ja toisesta en. Ja, vaikka kuulostaa kamalalta, niin pidän kyllä humalaista häntä syyllisenä siihen, että hän on pilannut mut ihmisenä, kun en enää ole itsevarma ja iloinen. Hän puhuu samasta asiasta täysin eri mielipidettä selvänä ja kännissä, niin en enää ikinä tiedä mitä uskoa. Koska kännissäkin tietty väittää olevan oikeesti sitä mieltä ja puhuvan totta.

Kuulemma väkätän liikaa. Mutta itsekin hän välillä sanoo, että ihan aiheesta. Välillä hän myöntää alkoholisminsa, ja välillä ei. Kuulemma Euroopassa joissain maissa tissutellaan koko ajan.

Yritän välttää liikaa valittamasta. Tiedän, että hän tietää mielipiteeni, mutta en halua päästää lasteni kotiin juomaan ja silloin kun on juotu liikaa. Silloin joudun sanomaan asiasta ja silloin tulee riitaa ja sitten hän voi pari päivää ignoorata mua, kunnes alkaa lepertely ja ”älä jätä, lupaan parantaa. En haluu muuta kun sut, valitsen sut enkä alkoholia”. Se aina lupaa vähentää. Ei ikinä lopettaa.

Vähentämiset on nähty. Hetken pystyy, mutta joskus kun on tylsää yksin kotonaan, tai paha mieli, niin helposti taas sortuu lisäämään juomista entiselleen. Ja kun ei asuta yhdessä, niin en tiedä todellisia määriä, varmaan todellisuus on enemmän kuin mitä mä tiedän tai näen.

Mä jatkuvasti elän pelossa, milloin taas alkaa haukkumaan mua, milloin alkaa uhkailemaan muilla naisilla (kun käyn nukkumaan normaalisti kuten lapsiperheessä kuuluu, enkä valvo kolmeen hänelle chattaillen, niin usein uhkaillut, että no ehkä joku sen entinen lirkuttelukaveri jaksaa kirjotella hänen kanssa sitten), millon taas on niin överit vainoharhat, että syyttää mua taas muista miehistä. Hän on sitten niin tosissaan, että varmasti on, koska kaikki naiset ovat sellaisia, nii pakko on munkin olla.

Reilu viikko sitten meillä oli viimeksi iso riita, ja hän sanoi että nyt tekee jotain ’omahoitoa’, kirjaa ylös, ja yrittää parantaa. Pari päivää sitten hän oli täällä yötä, eikä juonut yhtään. Kehuin kyllä ja sanoin olevani ylpeä. Ja meillä oli kivaa, eikä riidelty.

Mulla on silti pelko, että milloin kohta on taas seuraava kerta. Onko se tänään?

Miten voin tukea toista lopettamaan ilman, että se kuulostaa mäkättämiseltä ja väkättämiseltä?

Ja, olen miettinyt eroa tosi monesti. Toki, ensisijaisesti haluaisin, että hän pääsisi alkoholiongelmasta eroon, niin sitten meilläkin olisi kaikki hyvin.”

– Nana –