’Se’ lista

Jos enää ikinä alkaisin seurustelemaan, niin mitä haluaisin?

Lista olisi hyvin pitkä. Viime suhde oli hyvin traumatisoiva, minkä puolesta ’ei saa olla tällainen mies’ -lista olisi todella pitkä.

Nopeasti lueteltavia asioita ensin: tavallinen (joitain vuosia sitten tässä kohtaa olisin voinut käyttää sanaa rokkari, joten enää ei ole tyyli- ja genrerajoitteita), normaali, terve tai ainakin lähelle perustervettä, tervejärkinen, ei alkoholiongelmaa, ei mitään päihdeongelmaa, ei sairaalloista huomiontarvetta, ei kovin paljoa narsitisuuteen tai psykopaattiin viittaavia piirteitä, ihan tavallinen sosiaalisuustaso eli ei tarvitse alkoholia tavatakseen ihmisiä ja tehdäkseen asioita, ei ole elämäntapatyötön, tavallinen hygieniataso itsensä ja kotinsa suhteen.

Käytän paljon sanaa tavallinen. Vaikka jotkut on sitä mieltä, ettei saisi käyttää sanaa tavallinen tai normaali. Että mikä nyt sitten on normaali. Saako ketään ihmistä sanoa tavalliseksi tai normaaliksi. Tarkoitan tuolla keskitasoa, että en mielestäni odota liikoja esimerkiksi siisteydestä, mutta ettei olisi täysin asioista välinpitämätön.

Ei tee ohareita. Tällä tarkoitan, ettei tee ohareita tai perumisia treffeille, tapaamisiin, tai mihinkään ilman syytä tai itseaiheutetun typerän syyn, kännin tai krapulan takia. Eli osaa ennakoida tulevaisuutta, joten jos tietää, että huomenna on jotain, niin ei sitten juo edellisenäkään päivänä ja esim. ei peru työvoimatoimistoaikoja vaikkei oikeasti olisi syytä perua. Toki elämässä on aina poikkeuksia ja oikeita syitäkin. Mutta se asenne.

En halua sellaista miestä, kenen asenne on, että kaikki muista ei ole mihinkään ja hän vain on oikeassa ja hänen ei tarvitse tehdä mitään, eikä noudattaa sääntöjä. Se, että on kiltti ja muita huomioiva, eikä huomiota hakeva itsekäs ’minä olen paras ja kaikki muut ovat huonoja’ -tyyppi.

Käyttäytyminen ja puhetapa vaikuttaa. Ei hauku muita, eikä etenkään mua. Edes vitsillä.

Se, että osaa riidellä oikein. Tästä aiheesta ehdottomasti mun täytyy tehdä oma postaus. (Tehty. Katso tämä.)

Sellainen kenellä on normaaleita kavereita. Ei siis vain eri sukupuoltaolevia, kenelle lirkutellaan. Olisi kiva, että hänellä olisi myös jotain kodin ulkopuolista harrastusta tai kiinnostuksen kohdetta. Rehellinen, ei manipuloi, luotettava, uskollinen, yksiavioinen asenne, sitoutuva. Ei luovuta samantien jos ei onnistu, yleensäkään missään asiassa, eli ei ole sellainen ’antaa olla’ – periaate heti ensimmäisestä pienestä hidasteesta tai vastoinkäymisestä. Ei petä. Ei mikropetä.

Mun tärkein asia, mikä on ykkösenä kriteerilistalla on kaikki tämä seuraava:

Se, ettei hänellä sillä tavalla ole muita naisia mielessä kuin mä. Että ei ole mikään ympäriinsä lirkuttelija. Eikä puhu tuosta palturia. Vaan osaa myös näyttää ja toteuttaa sen.

Haluan olla kumppanilleni erityinen, ja ainoa nainen, johon hän kokee vetoa. Ettei hän koe lirkuttelun tarvetta ja huomioinnin tarvetta ulkopuolisiin/ulkopuolisilta.

Tärkeää on, että mies saisi mut tuntemaan oloni vetäväksi ja upeaksi ja kauniiksi. Miehestä huokuisi se, että hän arvostaa mua, tuntee vetoa ja keskittyy vaan yhteen naiseen, eli muhun. Jos mun tapaamisen jälkeen mies haluaa edelleen osoittaa huomiota muille naisille, niin se ei riitä mulle. Haluaisin, että mies ”sokeutuu” ja lumoutuu muhun.

Miehen tulee kohentaa mun itsetuntoa, eikä laskea sitä. Jos mies huomaa kaikki naiset ja kehuu kaikkia naisia, niin se ei kyllä tuo hyvää itsetuntoa. Mulla ei toimisi suhde enää miehen kanssa, kuka kaupungilla huomaa aina niitä muita upeita naisia.

Ja se, kuinka mies puhuu mulle. Seurassa tai kahdestaan, tai viestitellen. Se, että jokainen mun asia on tärkeä, eikä ignooraa mua.

Jotkut ehkä puuttuu nyt siihen, kun alussa sanoin, ettei miehellä saisi olla sairaalloista huomiontarvetta, mutta odotan itse, että hän huomioi vain mut. Itse näen ja koen nämä asiat niin, että mun huomion on riitettävä hänelle, hän ei siksi tarvitse muilta naisilta, ja antaa muille naisille huomiota. Kaikki riittävä tulisi multa. Ja se, että itsellenikin riittää kyllä tavallinen eikä yltiöpäinen huomion määrä, mutta en halua että mun lisäksi muutkaan sitä saisi. Vain mä. Kuten en itsekään koe tarpeelliseksi, tai edes reiluksi ja suhdetta ja kumppania kunnioittavaksi sitä, jos oman mieheni lisäksi hakisin vielä muilta miehiltä, tai jakaisin vielä muille miehille huomiota. Eli molemminpuolisen ’oma kumppani riittää’ -ajatusmallin mukaan toimitaan. Ja tiedän, ettei kaikki ole tässä niin tarkkoja, ja kaikilla onkin oikeus omiin rajoihinsa. Mä tiedostan, että mulla tämä on tarkkaa, koska nimenomaan tässä osa-alueessa mua satutettiin viime suhteessa.

Kun odotan kaikkea tätä, niin varmasti se tekee etsinnästä vaikeaa. Mutta mun ei ole mikään pakko löytää kumppania. Ei ainakaan ketä tahansa. Jos sopivan odottaminen vie ikuisuuden, niin sitten on niin. Mun ei tarvii saada suhdetta hinnalla millä hyvänsä.

Taidan olla ikuisesti sinkku -eikä edes haittaa.