Sinkkujen päivä (noin miljoonas sellainen minulle)

Tänään on kuulemma sinkkujen päivä. En tiedä onko se uusi vai vanha keksintö, mutta itse kuulin siitä vasta äskettäin, vaikka aina olen tähän aikaan vuodesta sinkkuillut. Mä en kyllä yhtään osaa ajatella sellaista päivää mitenkään ilonpäivänä. Ei siinä tapauksessa kun on sinkkuillut lähes koko elämänsä ja tietää olevansa jollain tapaa valmis, ja haluavansa jakaa elämäänsä jonkun kanssa. Kun on jo kyllästynyt yksinäisyyteen. Tosin tämän päiväinen isänpäiväkään ei juurikaan mua hetkauta. Eilen jo kävimme mun isän luona lasteni kanssa, mutta mullahan ei ole mitään yhteyttä keneenkään lapseni isään, ”isään”, siittäjään, no, ainakin geeniperimänsä jakajaan.

Mutta sinkkujen päivän kunniaksi on sopivaa ehkä kertoa deittailusta. 

Oikeastaan juuri nyt en koe olevani valmis tutustumaan uusiin miehiin, eikä mua oikein kiinnosta. Mutta kävin viime viikolla kerran pikaisesti teellä tavalliselta vaikuttavan miehen kanssa. En tiedä kuulostaako hyvältä vai huonolta toi tavalliselta vaikuttava… Mä pyrin olemaan arvostelematta ketään ja olen aika suvaitsevainen jne. Mutta onhan se totta, että parisuhdemielessä mua kiinnostaa tietty tyyli ja tietyt kategoriat, mihin ei ’tavallisuus’ mahdu. Noh, ulkopuolisen painostuksen vaikutuksesta välillä yritän antaa mahdollisuuksia joskus muillekin. Jos hekin antavat mulle mahdollisuuden.

Okei. Mulla tuli siis treffeillä olo että ei kiinnosta, ja että liian pliisu mulle, liian tylsää ja tavallista. Meillä ei ollut mitään yhteistä puhuttavaa. Mä olen kyllä hyvä puhumaan. Ylläpidin keskustelua ja kyselin. Mutta kaikki eivät kai oikein osaa tätä hommaa. Mä en saanut hänestä mitään irti. Paitsi ne mitä kysyin. Hän ei kysynyt musta mitään. Mä jotenkin ajattelen, että jos mä kysyn vaikka harrastuksista, niin joo hän kertoo niistä, mutta tekisi sitten myös vastakysymyksen, että harrastanko mä mitään. Hän ei tiennyt mun lempibändiä, siis ollut kuullutkaan ikinä sen nimeä, vaikka se on mun silmissä kuuluisuudeltaan tasoa Metallica. Se vahvisti sitä meidän epäsopivuutta. 

Kummallista, että hän on silti ollut yhteydessä tapaamisemme jälkeen, laittanut tavallisia viestejä flirttihymiöillä varustettuna. Vai tekeekö hän sen vain kohteliaisuuttaan? Itselläni oli heti olo, että kaiken voi jättää siihen, eikä tarvitse yrittää ylläpitää mitään. Luulisi, että hänkin olisi heti tajunnut meidän olevan hyvin eri maasta. Mä olisin antanut hänelle mahdollisuuden, ja toisen tapaamisen, jos hän olisi treffeillä tai pian treffien jälkeen jotenkin osoittanut muhun kiinnostusta. Olisi laittanut illalla tai seuraavana päivänä viestin, että olin hänen mielestään kaunis, ja oli kiva tavata ja että haluaisi tutustua muhun lisää. Mä nyt vaadin kehuja ja kiinnostusta, enkä halua enää vähempään tyytyä. Tavallaan hän vaikuttaa, että haluaisi jotain, mutta kun ei suoraan sano mitään. Ehkä mun täytyy suoraan kysyä. Mutta mulla meni fiilis kun ei niitä jälkikehumisia kuulunut kuin vain ehkä epäsopivilla ehdotuksilla ja emojeilla mihin en nähnyt syytä (kun ei ollut mitään kehuja ja flirttiä ollut).

Paperilla tämä mies olisi hyvä. Komea, opiskelee, käy töissä, ei käytä kaikki rahojaan ryyppäämiseen, koska hänellä on kallis harrastus. Mutta meillä oli kaikessa eri mielipiteet, musiikista, säästä, varmaan kaikesta, sekä eri tilanne lasten ja matkustelujen suhteen. Enkä mä näe meitä ulkoisestikaan yhdessä. 

Katsoin hetki sitten telkkarista jotain ohjelmaa missä rikkaille etsittiin kumppaneita. Sinne tuli joku kymmenen potentiaalista ehdokasta tyrkylle, ja he saivat siteet silmilleen ja juttelivat heidän kanssaan näkemättä. Tosin ulkoisesti kaikki olivat valmiiksi heidän tasoaan ja tyyliään, mutta idea oli hyvä; se ettei valikoi ulkonäön perusteella. Siinä sitten välillä annettiin ohjeitakin heille, miten nämä jutustelut sujuvat. Naiselle sanottiin, ettei hänen tarvitse koko ajan ylläpitää keskustelua ja kysellä, vaan antaa myös miehelle tilaa. Ajattelin, että mulla saattaa olla toi sama ongelma. Yritän jatkossa antaa miehelle enemmän tilaa, katsotaan alkaako toimimaan. :) (Onkohan tämä mulla se virhe, mistä aiemmin kirjoitin, että teen kuulemma aina saman virheen, ja siksi suhteet ei suju..?)

Ja yksi mikä tinderin miehissä mättää, on se, että jos laittaa supertykkäyksen, niin miksei ne sitten juttele ollenkaan, jos tykkää takaisin? Tai jos vastaa superiin tykkäyksellä, niin miksei vastaa viestiin? En vain ymmärrä sitäkään. Miehet ei mun kokemuksen mukaan osaa puhua niinkuin kuuluisi. Olen siis tavannut vääränlaisia miehiä. Ja jatkan siis etsintää. Tai no, en etsintää, koska en etsi. Mutta jatkan kokeilua siihen malliin kun niitä tulee vastaan.