There’s a fine, fine line

Siinä on vain hienoinen ero. Monessa asiassa. Tuntuu, että monikin asia on niin lähellä, mutta silti niin kaukana toisistaan. Ota siitä nyt sitten selvää. 

Mutta tämä upea musikaalikappale, musikaalista Avenue Q -sanoisin että siinä on kyllä pointti ja ihan täyttä asiaa nämä lyriikat. Olisin itsekin voinut sanoa juurikin noin.

There’s a fine, fine line between a fairy tale and a lie
And there’s a fine, fine line between ”You’re wonderful” and ”Goodbye”
I guess if someone doesn’t love you back it isn’t such a crime
But there’s a fine, fine line between love
And a waste of your time

Ana I don’t have the time to waste on you anymore
I don’t think that you even know what you’re lookin for
For my own sanity, I’ve got to close the door
And walk away…

https://www.youtube.com/watch?v=8gWg0TsZi0E

Ystävyyden ja rakkauden välissä on vain ”fine line”, mutta sitä on myös rakkauden ja vihan välissä. Mun mielestä. Tein siitä hienon kaavionkin. Mutta siis mun mielestä rakkauden vastakohta ei ole suinkaan viha, vaan välinpitämättömyys. Ja viha onkin yllättävän lähellä rakkautta.

Merkitsin tähän myös mun oletuksen meidän tunteista. Mun tunteista, ja Laurin tunteista mua kohtaan. Ton perusteella näyttäisi että hänellä olisi paljon enemmän tunteita mua kohtaan kuin mulla häntä. Vaikka tietenkään se ei ole niin. Hänellä on vain erilaisempia tunteita, kun taas mä olen pitäytynyt tietylle alueella. Sen jälkeen kun joskus friedzone ylittyi, niin sinne ei ole takaisin päästy. Mun alue alkaa siitä heti ystävyyden jälkeen (pitää olla jotenkin enemmän kuin ystävä), ja päättyy lähellä vihaa. Eli keskellä on vain rakkaus. En ole ihan varma tuosta vihaosastosta, että onko siellä joskus käväisty. Pikemminkin sanoisin, että huonoina hetkinä (jätettynä) olen enemmän tuntenut pettymystä ja loukkausta. Tuskin sitä vihaa. 

Hänen alueen analysointi päättyy juuri ystävyyteen. Joistakin aiemmista sanoista huolimatta en usko että se on oikeasti sen pidemmällä edes käynytkään. Ja noi huonommat asiat sieltä, olen kokenut hyvinkin vahvasti etenkin ensimmäisen yrityksemme päätyttyä. Sen välinpitämättömyyden, kylmyyden, ja suoranaisen inhon. En ole varma, onko sielläkään käväisty viha-osastolla, voi olla. Toisenkin yrityksen jälkeen pinnalla oli vähintäänkin feikattu välinpitämättömyys. Ja varmaan se nytkin nostaa päätään taas.

Siitä mä sen päättelenkin, ettei ikinä ole voinut olla kyse rakkaudesta, koska ääripäähän, sen vastakohtaan välinpitämättömyyteen, on niin helppo hänellä päästä.

-The Vampire Diaries-