Voihan tylsyys

Tässä kun on tätä K-flunssaa jo seurailtua yli vuoden ajan, niin usealla varmaan vaikuttaa jotenkin elämäänkin tämä.

Itsellä on tylsää. Kävin yhden koulutuksen vähän aikaa sitten, mutta nyt olen työttömänä. Ja tuntuu että tämä K-flunssa on vaikuttanut mun alan työpaikkoihin, niin ettei meinaa löytyä sopivaa työtä, ainakaan ilman suhteita.

Joten tässä nyt vain olen ihan vain ollut. Tekemättä mitään. Toki mun täytyi toipua leikkauksesta, mistä kerron myöhemmin. Mutta löhöily on vähän jäänyt päälle kun ei oikein ole mitään muutakaan.

Osalla lapsista on välillä etäkoulua. Meidän perheessä se on enemmänkin huonontanut koulumenestystä. Kaikille ei sovi kotona opiskelu.

Kävin aiemmin usein lenkillä. Nyt olen kyllästynyt siihen yksin. Lenkkiseura ehkä piristäisi.

On vähän kyllästytty omaan kaupunkiin. Haluaisin joskus käydä jossain muualla, kuten lapsetkin. Haaveilen, että pääsisi vaikka Helsinkiin shoppailemaan. Tai kylpylään. Tai ihan vaan päiväreissu huvikseen jossain naapurikaupungissa. Mutta kaikkein eniten haluaisin nähdä eri kaupungissa asuvien kaverien vauvoja, keitä en ole vielä kertaakaan nähnyt. Mä niin rakastan kaikkia vauvoja (näiden kohdalla on helppoa sanoa r-sana). Surettaa kun oikeasti haluaisin tuntea ystäväni vauvan. Hänkin on ollut kaikille mun lapsille niin tosi tärkeä. Mutta näinä hetki ’turhaa’ junalla kulkemista ja kyläilyä suositellaan vältettäväksi.

Vähän on  tylsää vain yksikseen. Yksin lasten kanssa. Ja on onneksi kyllä poikaystävä, ja lähellä asuvia kavereita, keitä välillä näkee.

Jos jollakin on kivoja vinkkejä mitä voi tehdä itsekseen, lasten tai kumppanin kanssa näin erityisflunssan aikana kotioloissa tai lähimaastossa, niin laitelkaa vinkkejä!

Ihanaa kun on kevät ja lumet sulaa. Pyöräilyhän on kohta taas tosi jees!

-Nana-