Siivoaminen ahdistaa. Pitää järjestellä, pitää nostaa tavarat lattialta… pitää kaivaa pölynimuri ja pitää vielä imuroida. Pitäisi myös pestä lattiat. Välillä toivoisin, että minustakin löytyisi hieman Frendien Monicaa, joka nauttii luonnostaan järjestyksestä ja puhtaista pinnoista. Jotkut ihmiset on sellaisia. Ne on myös vähän ärsyttäviä.. silti kadehdin niitä hieman salaa.

Tänään jälleen välttelin siivoamista. 

Jotkut ihmisistä ostelee holtittomia määriä kenkiä. Minäkin tein sitä joskus ja onhan minulla kenkiä, mutta holtittomuuteni sijaitsee jossain muissa tuotteissa. Ystäväni tietävät ja ihmettelevät rakkautta takkeihin, mutta toinen hieman huomaamattomampi rakkaus minulla on huiveihin. Eilen huivikokoelmaani saapui uusi yksilö. Tänään päätin katsella mitä huivikopasta löytyykään tämän lisäksi – hieno tapa vältellä siivoamista. 

Arkistoistani löytyy niin monen väristä ja monen kokoista. Yksivärisiä ja selkeäkuvioisia täytyy olla tietty kuviollisten sekä värikkäiden vaatteiden kanssa ja tietty värikkäitä yksiväristen seuraksi. Lempihuivini ovat isoja ja kesän värisiä. Parhaista saa tehtyä rusetin ja suojattua hiukset auringolta. Suurta tuskaa on seurata ihmisiä kesäyön viileydessä tai meriviimassa kaula paljaana! Ison huivin voi kietaista puistopiknikillä harteille.

Huivin käyttäminen on kyllä taitolaji. Ei kaikille sovi samanlainen huivi kuin toiselle. Huivi voi parhaimmillaan kruunata koko asun. 

Järjestellessäni tein pienen laskutoimituksen. Minulla on 25 huivia! Ja näissä laskuissa on vain kesähuivit. Talvihuivit on vielä erikseen odottamassa laatikoissa hallan saapumista.

Onneksi ne vie vähemmän tilaa kuin kengät.. tai takit. Onhan ne yös melko ajattomia.

Eipähän tule kylmä kesäöissä… 🙂