Ladataan...
byRiina

Pidätkö teattereista? Oletko koskaan ajatellut millaista olisi itse esiintyä? Janoaako mielesi mukaan näyttämölle upeisiin kulisseihin olemaan hetkisen joku muu kuin sinä? Haluatko ylittää itsesi tai tehdä uuden aluevaltauksen? Jos vastasit kyllä, niin sitten vaan mukaan harrastamaan kesäteattereita!

Minä pääsin mukaan näytelmään ensimmäisen  kerran pari vuotta sitten. Äitini sanoi, että mennäänkö kokeilemaan millaista se olisi. Hän on itse laulajana esiintynyt paljon, mutta teatterikokemus puuttui. Minä lähdin "kylkiäisenä" ja nyt en enää pois haluaisikaan.

Nämä kuvat, joita nyt käytän kertoessani ensimmäisestä teatterikesästäni, ovat Jukka Autin ottamia. Ensimmäisessä kuvassa olen ystäväni Sintun kanssa. Niin, tapasin Sintun ekaa kertaa juuri harjoituksissa. Meistä tuli hyvät ystävät. Tässäpä myös ihana asia, jota harrastus voi tuoda elämääsi; saat takuuvarmasti liudan uusia kivoja kavereita.

Olin mukana näytelmässä nimeltään "Tirvan Iita". Se kertoi 100 vuotta paikallishistoriaa ja se toteutettiin sarjakuvamaisesti. Ohjaajana meillä oli Piia Kleimola. Kun aloitimme harjoitukset edellisen vuoden elokuussa (aivan oikein, lähes vuotta aiemmin), meillä ei ollut edes käsikirjoitusta valmiina. Ei semmoista ollut, se piti itse tehdä. Iso joukko tirvalaisia kertoivat tarinoitaan ja jutunaiheita kasattiin julkaisuista ja kertomuksista. 

Meidän lasten (joita oli iso joukko mukana, tulevaa näyttelijäkaartia) aika kului alkuvaiheessa lähestulkoon siinä, että löyhötettiin harjoituspaikalla. Juostiin ja leikittiin. Minä olin 9-vuotias ja näytelmän kuopus.

Halusimme näytelmään mukaan reilusti musiikkia, jokaiselta aikakaudelta, kuten ajankuvaan sopi. Kun kerran mietimme kappaleita yhteistuumin ja joku ehdotti "Pieni tyttö sinisilmää, punaposki ruususuuta", ilmoitin, että minä osaan sen jo. Ohjaajamme Piia pyysi minua laulamaan sen kaikille. Hetken arasteltuani uskaltauduin. Kaikki ihastuivat siihen niin, että halusivat sen mukaan näytelmään minun laulamana. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun lauloin näin "julkisesti". Tässä ylläolevassa kuvassa minä laulan juuri tuota kappaletta. Se tuntui koskettavan ihmisiä paljon, koska silmänurkkia pyyhittiin. 

Esityksessä on monta asiaa, joita pitää ottaa huomioon. Koko talven harjoittelimme sisätiloissa, eivätkä kaikki kohtaukset olleet edes vielä valmiita. Kun kevät eteni, pääsimme vihdoin ulos itse kesäteatterilavalle harjoittelemaan. Piti tietää aina missä kohdassa tulet lavalle ja missä kohdin poistut ja minne poistut ja mistä tulet. Aikuiset tuntuivat olevan meistä aina huolissaan, kun meitä ei kuulunut. Niin, me välillä unohduimme leikkimään ja toisinaan jotkut olivat uimassakin. Olihan näyttämö ihan veden äärellä. Kun ensi-ilta koitti, osasimme kyllä tulla ajoillaan ja lähteäkin kuten piti.

Äärimmäisen tärkeä asia on äänentoisto. Jos se ei pelaa, niin mistään ei tule mitään. Tässä minulle laitetaan mikrofonia. 

Vaikka olin kaikista pienin, sain lapsista kaikista isoimman roolin. Piia luotti minuun ja minun tuli olla luottamuksen arvoinen. Opin todella helposti kaikki vuorosananikin. Toisessa näytöksessä näyttelin Iitan tyttärentytärtä. Koska mentiin 100 vuotta historiaa, monilla oli useampi rooli.

Tässä on meidän koko joukko. Minä olen sinisessä mekossa etualalla ja äitini nojaa autoon Laila Kinnusena. Puvustajalla on myös ollut todella suuri merkitys näytelmän kannalta; kaikkien vaatteiden pitää olla aikakauden mukaiset ja istuvat ja näyttää hyvältä myös kokonaisuutena. Osaa puvustosta saatiin lainattua Kuusankosken teatterilta, osa tuotiin kait Raumalta ja osa valmistettiin itse. Tietysti myös ihmisillä oli omaa varastoa, mitä hyödyntää.

Yhteisöllisyys näkyy tästä kuvasta. Tässä valmistaudumme esitykseen huutamalla tsemppihuudon "Tirvan Iita". Tässä harrastuksessa ketään ei jätetä yksin. Jokainen saa tukea ja kaikkia autetaan. Voit löytää itsellesi maailman parhaan ystävän sen lisäksi, että löydät itsestäsi uusia kykyjä.

Esiintyminen ei ole ihan "pikkujuttu". Jokaiseen esitykseen ja kohtaukseen on osattava astua tunnelmaan sisään ja antaa yleisölle elämys. Omat huolet ja murheet (jos semmoisia on, minulla ei) jäävät helposti taka-alalle. Olet hetken joku toinen. Elät toisen ihmisen elämää. Se voi olla vapauttavaa ja ajatuksia herättävää.

Tässä vielä muutama kohtaus. Tässä isä on lähdössä sotaan. Taivas itkee vettä perheen kanssa ja kuoro laulaa "Illan rauha kun syliin maan sulkee, varjot puistojen kun hämärtää". Harmony Sistersien ikivihreää on tulkitsemassa mm. äitini (toinen vasemmalta).Vilkutamme isälle hyvästit. (Tirvan Iitan mies palasi kyllä sodasta takaisin). Iita oli ihan oikea henkilö, jonka näkökulmasta näytelmä kirjoitettiin.Tässä hieman iloisempi kohtaus. Tirvan voimistelijatytöt esiintyvät. Minä edessä pienimpänä ja Sinttu vieressäni oikealla.Tässä yönäytös on juuri loppunut. Tirvan Iitan ihan oikea lapsenlapsi oli katsomassa näytöstä ja hän toi minulle muistoksi tiikerin. Olinhan esittänyt häntä. Hänelle tämä oli varmaan aivan uskomaton kokemus ja niin se oli sitä kaikille niille, jotka muistivat henkilöitä itsekin lapsuudestaan tai vuosien varrelta. Näytelmää pystyi katsomaan kuka vain, koska siinä oli Suomen historiaa ja tapahtumat olisivat voineet olla mistä päin Suomea tahansa.

No, miltäs nyt tuntuu? Vieläkö kiinnostaisi uusi aluevaltaus näyttelijänä? 

Tänä vuonna olen mukana näytelmässä "Illalla, illalla" ja siitä kerron heti, kun saan kuvia Jukalta mukaan.

 

 

 

Ladataan...
byRiina

Tallinnassa sai taas kokea kaikkea ihanaa. Kerronpa siitä teille nyt kuvin ja sanoin. Tämä oli kyllä ihan parasta mahdollista matkaa tämänikäisille. Ensinnäkin menimme ekaa kertaa autolla. Jos ette ole koskaan sitä kokeilleet, suosittelen lämpimästi. Auton otto mukaan oli äärimmäisen helppoa ja halpaa. Matkasimme Eckerö Linella. Kun saavuimme satamaan, ajoimme vain autoille tarkoitettuun linjaan, johon meitä ystävällisesti opastettiin. Autolinjan lippuluukulla saimme matkaliput ja aamiaiskortit suoraan. Sitten vaan lauttaan sisään ja aamupalalle. Ja kaikki sujui nopeasti ja helposti. Auto maksoi 52 euroa edestakaisin. Me olimme kolme päivää reissussa ja pidimme automme kahden euron parkissa (per vuorokausi) satamassa, eikä mitään käynyt autolle. Ihan uutta autoa ei sinne kyllä uskaltaisi viedä. Diesel oli halvempaa kuin Suomessa ja kyllä Suomen päässä parkitkin olisivat maksaneet tuolta ajalta vaikka mitä. 

Tässä ensimmäisessä kuvassa me pääsimme tutustumaan ruotsalaiseen paattiin. Tallinnassa sattui Meripäivät juuri meille sopivasti koettavaksi. Että tuo paatti oli hieno. Siellä oli keittiöt ja nukkumatilat ja baaritilat ja vaikka mitä.

Olimme reissussa äitini ystävän ja hänen lastensa kanssa. Aadan varmaan jo tunnistattekin kuvista. Niin monet yhteiset postaukset olemme tehneet. Tämä vekkuli käveli meitä vastaan satamassa ja suostui poseeraamaan kanssamme.

Ja IIIIIIK! Arvatkaa oliko tämä ihanaa? No, oli! Satamassa kokeilimme kaikki mukulat tätä. Osasin tehdä kuperkeikankin.

Tämä kuva on hieman rakeinen, mutta kyllä siitä näkee, että hevosella mennään ja lujaa. Sai kyllä tehdä vatsa- ja reisilihakset töitä, että eteenpäin pääsi. Aada oli tässä hurjan hyvä. 

Ja minähän tietysti juutuin ihailemaan kiviä. Ihania, kimaltavia ja värikkäitä energiapakkauksia.

Koska olimme autolla liikenteessä, näimme niin paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pyörimme keskustan ulkopuolella ja näimme paikallisasutusta sekä pääsimme helposti upeisiin ostoskeskuksiin, kuten Rocca al Mare, Kristiine ja Ülemiste. Voi että, mitkä alennusmyynnit! Syksyksi löysin paljon puseroita ja farkkuja ja todella edullisesti! Paras ostoskeskus oli mielestämme tuo viimeeksimainittu. Kahdessa kerroksessa ties mitä tarjolla ja urheilukaupat olivat valtaisia.

Välillä piti laskea mäkeä ja lepuuttaa jalkoja.

Yövyimme Kalev Spa -kylpylähotellissa jälleen kerran. Hotelli on ihan loistava ja kohtuuhintainen. Kahden yön ja kolmen päivän asuminen, aamiaiset sekä kylpylän rajaton käyttö sisältyivät n 100 euron hintaan per nuppi. Sanoisin, että halpaa.

Urheilukaupasta ostettiin kaikki uudet Nike 5.0 lenkkarit (äidin lenkkareiden normaalihinta olisi ollut 125 euroa, nyt hän sai ne 49 eurolla). Kyllä kelpasi tassutella Tallinnan katuja.

Tässä näkymää autosta otettuna.

Minä söin kirkasta lohikeittoa ja Aada ties mitä pökäleitä. Olivat kuulemma hyviä, mutta emme lopussakaan tienneet mitä ne olivat. Kuva Rocca al Maren ravintolasta, jossa oli loistava ruoka.

Tämä kuva on Rottermanin keskustasta vanhan kaupungin ja sataman välistä. Kuva on otettu Kalev-makeistehtaan myymälästä.

Laivalla lauloin karaokea. Sain aloittaa ja päättää tapahtuman. Ensin lauloin "My heart will go on" ja lopuksi "Liian nuori rakkauteen". Sain aivan ihanat aplodit ja Rami risteilyisäntä antoi minulle karkkipaketin kiitokseksi.

Ihan vähän oli tavaraa autossa...

Auton tunnelmaa tässä vielä lopuksi.

 

Ladataan...
byRiina

Ihana kesäpäivä vietettiin Lappeenrannassa. Tutustuttiin Hiekkalinna Heroes - näyttelyyn, käytiin kirppareilla, antiikkikaupoissa ja syötiin hyvin. 

Järjestyksessä 12. Lappeenrannan Hiekkalinnan teemana on tänä vuonna Hiekkalinna Heroes. Arviolta 3 miljoonaa kiloa hiekkaa on veistetty sankariteeman mukaisesti. Alueelta löytyy niin tosielämän sankareita kuin juhlittuja urheilutähtiäkin. Tässä ensimmäisenä oikeutetusti Albert Einstein.

Tässä kuvassa on tosielämän sankarina palomies, joka pelastaa tytön palavasta rakennuksesta.

Tosielämän sankareihin kuuluu myös tämä lääkärinainen, joka hoitaa potilaita.

Nicola Tesla oli tiedemies oli fyysikko ja keksijä. Häntä pidetään yhtenä nykyhistorian merkittävimmistä keksijöistä (mm. sähköala). Itse en kyseistä henkilöä ennen tiennyt, mutta hiekkaveistos on upea.

No, mikäs sankari se tämä mörökölli onkaan?

Tämä herra kuuluu kategoriaan "Supermiehet".

Aivan kuten tämäkin, kaikkien tuntema...

ja sitten avaruuspuolen sankari tai pahis...

Eikö olekin hieno? Hieman jo kärsinyt liiallisesta sateesta.

Sankari se tämäkin! Mietipä hetki mitä tässä touhutaan...

Ehkä tämä kuva kertoo paremmin. Kyseessä on eukonkanto. Lienee herra ollut mestari.

Tosielämän sankari: Pelaava tyttö. Pelimaailmassa hahmojen ohjaaja ja pelaaja on sankari.

Veistoksia oli paljon muitakin, mutta jätän teillekin hieman yllätyksiä, jos haluatte käydä itse katomassa. Näyttely on auki elokuun loppuun asti.

Eikä mitään jaksa, jos ei muista tankata välillä. Käytiin porukalla paikallisessa pizzapaikassa ja oli kyllä hyvä palvelu ja makoisa pizza. 

Tässä poseeraan keskustassa Saimaannorpan kanssa.

Ja sitten hieman painavampaa asiaa...

Tässä ihana kuva keskustassa olevasta Juha Taskisen näyttelystä. Käykää ihailemassa upeita luonto-otuksia.

Meidän perheen kantapaikka aina Lappeenrannassa käydessä on antiikkiliike Antiikkisatama. Liike on nyt muuttanut satamasta keskustaan Kirkkokatu 8:aan. Palvelu on aina ystävällistä ja asiantuntevaa. Meille lähti mukaan muutama Arabian kannu ja hieman lasiesineitä vävykokelaan kokoelmiin.

Voi että oli kiva päivä, vaikka eihän tämä päivä ole vielä läheskään lopuillaan. Nyt lähdetään vielä näytelmäharjoituksiin. Niistä sitten seuraavaksi kenties teille kerronkin...

Ihanaa kesäpäivää teille toivottelee Riina!

 

 

 

Pages