Viikonloppuna kävin katsomassa pentuetta, josta muutaman viikon päästä minulle tulee pikkuinen tyttö. Seitsemän viikkoiset bolognese-pennut olivat hurmaavia: sosiaalisia, luottavaisia, leikkisiä ja oikein tasapainoisia. Kuvaaminen ei oikein onnistunut kuin lepäävistä pennuista, sillä ne eivät olleet kovin poseeraushaluisia.

Kaikki viisi pentua olivat varsinaisia sylivauvoja. Parhaimmillani sylissäni oli neljä pentua ja viides maisteli villasukkaani. Sosiaalisuus ja käsiteltävyys olivat aivan huippuluokkaa. Osa kiitoksesta kuuluu ehdottomasti kuusivuotiaalle koiranhoitajallemme, kasvattajan tyttärelle siis 🙂

Oli ihana huomata miten kaikki pennut olivat luonteeltaan ”yhtä hyviä”, tasapainoisia; kukaan ei erottunut erityisemmin joukosta dominanssillaan, vetätytymisellään tms. Ainoastaan yksi pojista nukkui todella pitkät päiväunet aivan taju kankaalla. Ei siinä mitään jos 7-viikkoinen nukkuu 1,5 tuntia selällään maha pystyssä vaikka ympärillä on hirveä hälinä ja sisaruksetkin koittaa välissä vähän herätellä… Toki kasvattaja tiesi kertoa kuka oli riiviöin ja kuka ääniherkin, mutta parin tunnin vierailulla semmoinen ei erottunut.

Tyttöä kotiin siis odotellessa. Vähän jännittää, miten sisustus ja koiranpentu sopivat yhteen. Joitain haasteita tulee olemaan… Mutta eiköhän jo ensi jouluksi voida ottaa esim. pitkäkarvainen lampaantalja takaisin käyttöön.

Viikonlopun perusteella villasukat ja neuleet ovat parasta mitä pentu voi suuhun pistää!

Bisous, C