Jännittää, pelottaa ja ilottaa

Ensimmäistä koulupäivääni edetävä iltana kuvailin mielentilaani sanoin: ”Samanaikaisesti jännitää ja pelottaa ja ilottaa.”

Kuluneella viikollakin on ollut samanlainen olo. Silloin tällöin iskee jännitys tai epätodellinen tunne lähenevästä lähdöstä. Välillä ei huvittaisi lähteä ollenkaan, koska kotimaassakin olisi niin kivaa ja mukavaa lomailla, tai kun oman kotipesän ikävä iskee. Enimmäkseen kuitenkin ilottaa, sillä… no, eihän tätä voi perustella. Pariisi ilottaa!

Elämä materiassa määriteltynä on ollut pakattuna laatikoihin jo kolmatta kuukautta. Lapsuudenkoti on käännetty ylösalaisin tavarasta, kun on yritetty etsiä tiettyä vyötä tai hajuvesipullon laatikkoa, lajiteltu tavaroita mukaan lähteviin ja varastoon jääviin sekä levitelty erinäisiin pinoihin kategorioittain. Kuinka paljon yksi ihminen tarvitsee tätä kaikkea tavaraa? Ei läheskään näin paljon. Näistä kun saisi luotua jotain uutta ja upeaa…

Ylihuomenna lennän Kööpenhaminan kautta Pariisiin. Kolme ensimmäistä yötä kuluu asuntolassa, ja ensimmäinen päivä saan vuokra-asuntoni avaimet. Silloin pitäisi varmaan poksauttaa pullollinen paikallista!

Pian, pian…!

Bisous, C