Raskainta ja surullisinta suurkaupungissa

Jos aiemmin kirjoitin, miten kodittomat koiranpennut ovat kamalaa katsottavaa, niin nyt olen nähnyt vielä jotain paljon surullisempaa.

Perheitä, jotka nukkuvat kadulla.

Kadulla kerjäävät ihmiset, joilla on lapsi mukana, eivät jotenkin tunnu niin kamalilta. Sen sijaan, kun näet 5-7 eri ikäisen lapsen nukkuvan vieretysten kadun reunassa kahden peiton alla, tunne on kamala. Viikko sitten viikonloppuna Bastillessa ollessamme kävelimme kahden tällaisen perheen ohi. Vanhemmat nukkkuvat tai ovat hereillä reunoilla, ja lapset nukkuvat keskellä – ulkona kadulla keskellä kaupunkia.

Se oli kamalaa katsottavaa. Heille toivon korkeimman siunausta ja suojelusta koko sydämestäni.