Asioilla on tapana järjestyä

Muistatteko, kun valitin arjen harmeistani vähäsen aikaa sitten? Minulla on hyviä uutisia kerrottavana!

– Koulussani on laitettu lämmitys päälle! Sekä vessoissa että luokkahuoneessa kehtaa nykyään olla palelematta. Lisäksi olen itse viisastunut kietomalla kaulaani suuren turkishuivin, jonka näppärästi saa shaalin tapaiseksi jos ruokailun jälkeen paleltaa.

– Ruokaongelma koululla ei poistu, mutta olen muokannut omaa toimintaani tässä asiassa. Koitan nykyään muistaa silloin tällöin ottaa eväät jo kotoa mukaan, niin ettei tarvitse sinne sateeseen lähteä kävelemään. Lounaan syön silloin luokassamme. Lisäksi olen alkanut raahata läppäriä mukana, jonka avulla aika kuluu nopeasti puolitoista tuntia. Niin ja aamuisin katson säätiedot, jotta osaan asennoitua ja varustautua oikein.

– Vuokraemäntäni suostui hyvittämään lisäpatjan sänkyyni ilmoittaessani hänelle:

”Hei Madame Vuokraemäntä. Joudun ostamaan itselleni ylimääräisen patjan sänkyyni, sillä en oikein kykene nukkumaan sängyssäni tällä hetkellä. Patja maksaa vain 60e, ja ajattelin, että voisitte ehkä hyvittää sen seuraavassa vuokrassani. Menen ostamaan patjan tällä viikolla.”

”Selvä, ilmoita minulle (jos tilanne muuttuu) ja säästä kuitti. Kiitos. Kiss”

– Kävin myöskin lääkärissä, sillä koulusta sanottiin että minun pitää mennä. Sain lääkereseptejä, joita en sitten viitsinyt kuitenkaan lunastaa, sillä se mihin tarvitsee ranskalaisen lääkärin mielestä antibioottia ja kortisonia, luultavasti lähtee pian itsestäänkin, kun ei kerran kuolemansairas ole. Oireet ovatkin vähentyneet, ja korkeintaan kortisonia käyn hakemassa jos vielä häiritsee enemmän, mutta antibioottikuurille en ala jos en ole vuoteenoma angiinasta tmv.

– Niin, ja tuohon Pariisi-innottomuuteen on myöskin auttanut se, että olen pari kertaa ottanut ranskalaisista opiskelijatovereista mallia ja pitänyt omaa lomaa (opinnot eivät ole vaikeita, joten sen osalta aika ok). Meillähän poissaolot ovat tiukasti kiellettyjä (kuten kaikki muukin teoriassa, kuten myöhästely ja tunnilla juominen), mutta käytännössä puolet ranskalaisista opiskelijoista on aina poissa, ja se puolisko joka tulee paikalle, tulee myöhässä. Paikallaolevista ranskalaisista aina muutama luovuttaa kesken koulupäivän tai kesken luennon.

Nämä satunnaiset omat lomat kuten muutkin mainitsemani asiat ovat kyllä nostaneet mielialaa ja olleet avaintekijänä siihen, että Pariisissa on taas ollut kivaa! (Toinen innostava tekijä on myöskin ollut, kun olen odottanut synttäreitäni ja tulevia synttärijuhlia Saksassa. Nyt viikonloppuna siis näen taas poikakaverin sekä Suomesta saapuvia omia kunnon kavereita, jee!)

Asiat tuppaavat aina järjestymään, sen opin poikakaveriltani silloin kuin tutustuimme. ”Kaikki järjestyy” ei ole yhtään pöllömpi elämänasenne, vaikkei se kaikissa tilanteissa sovellettuna olekaan maailman paras tapa toimia.

Bisous, C