Syyshavaintoja
Syksy ei ole Pariisissa näin kaunis. Suurimmaksi osaksi ruskaa ei ole, on vain vihreää tai ruskeaa sekä harmaata joka puolella.
Sadetta pitävä hupullinen pitkä takki on hyvä varuste, lisäksi sateenvarjo kovempia sateita varten. Tänään unohdin oman sateenvarjoni metroon, mikä on niin tyypillistä…
Hiuksia kannattaa pitää hatun alla tai kiinni, sillä tuuli on usein voimakas etenkin metron sisäänkäynneissä. Kosteutta kestävä hiuslakka on oivallinen apuväline.
On hyvä varustautua mukavasti ja lämpimästi sadesäälle, sillä on varsin tavallista ettei sateella varsinaisesti pääse kaupunkipäivänä minnekään kuivattelemaan. Terassikulttuuri katoksineen on tiukassa, ja kahviloiden/ravintoloiden sisätiloissa on harvemmin yhtään sen lämpimämpi kuin ulkonakaan. Kannattanee siis kietaista kaulaan suuri paksu ja lämmin kaulahuivi, jonka voi kääriä itsensä ympärille lämmikkeeksi sisätiloihin, kun et halua pitää päälläsi märkää takkia. Tässä kohtaa uusi turkishuivini on ollut aivan lyömätön, ei ole enää paleltanut niin sisällä kuin ulkonakaan.
Hansikkaita ei ole ulkona vielä oikeastaan tarvinnut, mutta kynsikkäät voisivat olla näppärät, sillä niitä ei tarvitsisi ottaa juuri milloinkaan pois päivän aikana. Suomessa en ole koskaan ymmärtänyt kynsikkäiden funktiota, mutta Suomessa onkin ulkona liian kylmä, jotta selaisia voisi käyttää tai että ovia pidettäisiin joka paikassa auki niin että sisälläkin on viileää.
Kuten Suomessakin, ballerina ei ole kätevä kenkä syksyllä. Vaikka lämpötila onkin täällä 10-17 astetta ja siis ballerinalle ihan hyvä lämpötila, kastuu siinä jalat ja sukat nopeasti kun jalkapöytä on avoin. Eli ihan tavallinen syyskenkä on hyvä täälläkin.
Yllättävän hyvä vaihtoehto korkokengäksi on ollut kenkä, joka ylettyy nilkkaluuhun asti eli siis varreton mutta umpinainen kenkä. Sellainen kuin on kevyempi kuin normaali nilkkuri ja tuntuu siten kivemmalta esimerkiksi iltamenoissa.
Bisous, C
