En tiennyt, että quai Branly’n museota ympäröi todella erikoinen puutarha. Mutkittelevia polkuja, puolitoistametristä heinää, erilaisia lehtipuita jne. Pimeän tullen myös mystisiin tolppiin syttyi valot, ja puutarha saikin ihan uuden ulottuvuuden. Erilainen puoli Pariisista!

Isä kun otti vastaavaa kuvaa kuin omani yllä, pikkupoika kyykistyi pariksi sekunniksi isän taakse katsomaan mitä se täällä kykkii. Eipä tajunnut poika miten hassulta tilanne näytti sivusta katsottuna!

Kärsin vähän amatöörikuvaajan häpeästä, sillä kun kuvaa samaa aikaa ammattilaisen kanssa samaa kohdetta niin olo on aika altavastaajan olo. Ei se muuten tunnu niin vakavalta, ettei osaa ottaa kamerasta kaikkia tehoja irti. ”Paljon kun laukoo niin joskus osuu”, mutta ei ne omat maalit näytä niin hyviltä kuin isän maalit.

Bisous, C