Suomesta kaipaan…

”Kun myö (Pieksämäeltä) lähetteen ulkommualle myö lähetteen Jäppilään.”

Tämä lentävä lause viime heinäkuulta kuvaa sitä, mitä minulla on täällä ikävä. Kaksi viikkoa Pariisissa on pian täynnä, ja jo nyt kaipaan joitain asioita.

Kumpa saisin keskustella täällä suomeksi, edes joskus. Miksi suomalaiset vitsit eivät käänny ulkomaankieliksi? Miksi suomalainen huumori ei aukene ulkomaalaisille ensiyrittämällä? Miksei kukaan puhu täällä kivasti, vaikka savolaisittain? Suomessa on niin ihanaa, kun kaikki puhuu aina edes vähän jollain murteella. Ja meillä on ihan(a) erilainen huumorintaju.

Täällä on ollut hellettä männäviikolla, joten koko viikon on tehnyt mieli uimaan. Täällä kaupungissa ja sisämaassa ainoa uimapaikka on uima-allas taivasalla. No jippii. Tiedän muiden kirjoitusten perusteella, että Suomessa on jo syyskelit, mutta minulle tulee väkisinkin mieleen, että haluan saunaan ja järveen uimaan. Se olisi aivan toppen. Sitä kun miettii ei kloorivesi paljon innosta…

Heinäkuussa oli ihana saunoa ja uida sateella ja sateen jälkeen…

Sitten viimeisenä asiana minulla on ikävä koiran silittämistä. Täällä on paljon söpöjä koiria muttei yhtäkään, jota saisin helliä.

Täältä ei muuten saa halloumia. Eikä manchegoa.  Täällä myydään vain ranskalaisia juustoja sekä fetaa ja parmesaania.

Bisous, C