Äitiysloma.

Yhdysvalloissa mahdollisuudet äitiyslomaan vaihtelevat paljon osavaltioittain, minkä lisäksi työpaikka vaikuttaa loman pituuteen ja sen aikana saataviin tukiin. Jokaisella täällä asuvalla äidillä on omanlaisensa tarina kerrottavanaan, eivätkä minun kokemukseni ole ne ainoat oikeat. Tämä postaus perustuukin täysin omiin kokemuksiini. Säädökset tuntuvat myös päivittyvän tiheään tahtiin, minkä vuoksi jokaisen äidin kannattaa varmistaa oma tilanteensa asianmukaisilta tahoilta, kun se on itselle ajankohtaista.

Koin itse, että täällä oli hirveän vaikeaa saada oikeaa tietoa äitiyslomaan ja siihen liittyviin oikeuksiin liittyen. Koska pituus ja tuet vaihtelevat niin paljon yksilöittäin, ei kenelläkään tuntunut oikein olevan selkeää käsitystä siitä miten kaikki toimii. Omalla työpaikallani ei kukaan ole ollut äitiyslomalla moneen vuoteen, jonka vuoksi toimipaikkani nykyiset esimiehet eivät olleet koskaan olleet tilanteessa jossa työntekijä tarvitsi äitiyslomaa. Päätoimistomme sijaitsee toisessa osavaltiossa, joten siellä työskentelevillä henkilöstövastaavillakaan ei vaikuttanut olevan tarkkaa käsitystä Kalifornian säädöksistä.

Vuoden 1993 Family Leave and Medical Act takaa sen, että Yhdysvalloissa suurin osa odottavista äideistä saa ottaa 12 viikkoa palkatonta työturvattua vapaata liittyen raskauteen ja lapsen syntymään. Äidin täytyy kuitenkin työskennellä yrityksessä, jossa on vähintään 50 työntekijää, hänen on täytynyt olla samassa työpaikassa viimeisen vuoden ajan ja kerryttää vähintään 1250 tuntia työaikaa tuon vuoden aikana. Itse kuuluin onneksi tähän ryhmään. Käsittääkseni monet osavaltiot ovat kuitenkin viime vuosina lisänneet omia lakejaan äitiyslomaan liittyen, jonka ansiosta myös pienemmät yritykset joutuvat tarjoamaan joko palkatonta tai palkallista äitiyslomaa.

Itselläni oli pitkään se käsitys, että saan ottaa tuon 12 viikkoa vapaata, ja sillä selvä. Näin minua nimittäin infottiin henkilöstöosastoltamme. Tarkoituksenani oli työskennellä niin pitkään kuin mahdollista, jotta tuosta 12 viikosta olisi mahdollisimman paljon jäljellä käytettävissä lapsen syntymän jälkeen. Kaksi kuukautta ennen laskettua aikaani satuin kuitenkin juttelemaan toisessa toimipisteessämme työskentelevän kollegani kanssa. Hän odotti toista lastaan samaan aikaan kanssani, ja oli siis käynyt jo kertaalleen läpi koko äitiyslomaprosessin. Kollegani osasi kertoa, että Kalifornia kuuluu niihin harvoihin osavaltioihin, joissa meillä on mahdollisuus pidempään vapaaseen.

Kaliforniassa on käytössä Pregnancy Disability Leave Law, joka sallii työntekijän ottaa neljä kuukautta vapaata mikäli hän ei raskaudesta johtuen pysty työskentelemään normaalisti. Tämän alle luetaan esimerkiksi vakava aamupahoinvointi, vuodelepo, synnytys ja synnytyksestä palautuminen. Kysyin asiaa henkilöstövastaaviltamme ja sainkin yllättäen vastauksen, että ilman muuta voin ottaa pidempään vapaata kunhan minulla on lääkärintodistus. Lisää asiaa tutkittuani sain selville, että käytännössä jokainen lääkäri on täällä valmis kirjoittamaan todistuksen kuukautta ennen laskettua aikaa, ja että raskaus itsessään tulkitaan riittäväksi syyksi aloittaa vapaa PDL:n alaisena tässä vaiheessa. Pregnancy Disability Leave jatkuu synnytyksen jälkeen, kunnes äidin katsotaan olevan palautunut synnytyksestä. Normaalin synnytyksen palautumisajaksi katsotaan 6 viikkoa ja keisarinleikkauksen 8 viikkoa. Omalta osaltani sain siis 11 viikkoa vapaata PDL:n alaisena, sillä synnytin jo viikko ennen laskettua aikaani ja sain keisarinleikkauksen vuoksi kahdeksan viikkoa aikaa palautua. Normaalin palautumisajan lisäksi lääkäri olisi voinut kirjoittaa minulle pidempäänkin vapaata, mikäli hän olisi kokenut etten ole fyysisesti tai mielenterveydellisistä syistä valmis palaamaan takaisin töihin kahdeksan viikkoa synnytyksen jälkeen.

Pregnancy Disability Leave:n jälkeen ei kuitenkaan Kaliforniassa tarvitse vielä palata töihin, mikäli täyttää samat vaatimukset kuin aikasemmin luettelin Family Leave and Medical Act:ille. Osavaltiossa on voimassa laki nimeltään California Family Rights Act. Tämä laki takaa 12 viikon mittaisen vanhempainvapaan, jonka vanhempi saa käyttää missä vaiheessa vain ensimmäisen vuoden aikana. Vapaa ei koske ainoastaan äitejä, vaan myös lapsen toista vanhempaa. Mikäli vanhemmat kuitenkin työskentelevät samalle yritykselle, työnantaja saa halutessaan myöntää vapaan jaettavaksi vanhempien kesken. Meidän kohdalla sain siis ensin 11 viikkoa vapaata PDL:n alaisena ja sitten 12 viikkoa vapaata CFRA:n alaisena. Olen siis kotona Alicen kanssa melkein viisi kuukautta synnytyksen jälkeen, jonka jälkeen työpaikkani ei enää ole turvattu.

Onko tämä vapaa sitten palkallista? Omalla kohdallani onneksi on, osittain. Jälleen kerran Kaliforniassa tilanne on parempi kuin joissain toisissa osavaltioissa. Täällä on käytössä sekä Short-term Disability Insurance – ohjelma, että Paid Family Leave -ohjelma. Molemmat ohjelmat rahoitetaan varoilla, jotka on verotettu automaattisesti työntekijän palkasta. Työnantaja voi myös valita tarjoavansa vapaaehtoisia vakuutuksia, jolloin hänen työntekijänsä saavat korvauksensa sitä kautta. Itse sain ensin tukea SDI:n kautta koko 11 viikon ajalta. Tuki oli 70% normaalista palkastani, perustuen ajanjaksoon 5-18kk ennen vapaan alkua. Tämän jälkeen sain tukea PFL:n kautta, mutta vain 6 viikon ajan. Vain puolet vanhempainvapaasta on nimittäin palkallista ja sekin vain 70% normipalkasta.

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen siitä, että saan olla kotona täysipäiväisesti edes 5kk enkä joudu pelkäämään työpaikkani puolesta. Monilla kun täällä ei ole sitä mahdollisuutta. Vaikka mieluummin kyllä ottaisin äitiyslomani Suomen mallin mukaisesti.