Hoitolaukku.

IMG_0426.jpg

Hoitolaukku osoittautui ihan pakolliseksi hankinnaksi meidän kohdalla. Välimatkat ovat täällä paljon pidempiä kuin mihin Helsingissä asuessani totuin, joten kovin moneen paikkaan ei uskalla lähteä ilman kaikenmaailman varusteita. Nyt on paljon kivempi lähteä asioita hoitamaan, kun ei tarvitse hädän yllättäessä alkaa penkomaan omaa täyttä käsilaukkua vaan kaikki on siististi järjestyksessä ja helposti löydettävissä.

Kunnollinen laukku on myös ehdottomasti madaltanut kynnystä ylipäätään lähteä pienen kanssa liikenteeseen. Olen aina pakannut oman käsilaukkunikin mieluumin liian täytteen tavaraa, kuin huomannut jättäneeni jotain kotiin. Tiesin siis tarvitsevani reilumman kokoisen laukun Alicen synnyttyä, ja nyt vauvan kanssa liikkuessa onkin ollut huojentavaa tietää, että repusta löytyy aina kaikki mahdollinen tarvittava. 

IMG_0431.jpg

 

Laukkua valitessa itselleni oli tärkeää, että saan mahdutettua sinne sekä omat tavarani että Alicen jutut. Pelkkä ajatuskin useamman laukun kerralla raahaamisesta samalla, kun pitää pitää jatkuvasti silmällä pientä lasta tuskastuttaa. Halusin myös löytää laukun, joka on käytännöllisyyden ja kestävyyden lisäksi sen verran hyvännäköinen, että sitä kehtaa kantaa ympäriinsä useamman vuoden ajan. 

Katselin paljon arvosteluvideoita YouTubesta, ja niiden kautta löysin Ju-Ju-Be -merkin. Pakkausvideoiden perusteella vaikutti siltä, että tässä oli merkki meidän käyttöön. Ihastuin välittömästi laukkujen ulkonäköön, joka ei heti tuonut mieleen hoitolaukkua. Tämän lisäksi merkillä näytti olevan mielettömästi valinnanvaraa eri mallien ja kuosien muodossa. Miellyttävän ulkonäön lisäksi Ju-Ju-Be:n laukut ovat mielettömän käytännöllisiä. Taskuja on vaikka muille jakaa ja laukkujen materiaali hylkii likaa, minkä lisäksi niissä on homeen kasvua estävä käsittely. Laukun voi myös konepestä tarpeen vaatiessa. Jotenkin näen tämän olevan erityisen kätevää, kun vauva on kasvanut taaperoksi ja kädet ovat varmasti milloin minkäkin tahmaisen peitossa.

IMG_0429.jpg

Meille laukuksi valikoitui kuvissa näkyvä B.F.F. -malli, joka on osoittautunut käytössä nappivalinnaksi. Laukku on sopivan kokoinen arkikäytössä, ja kulkee helposti menossa mukana. Tykkään, että laukkua voi kantaa sekä reppuna että messengerinä. Itsellä BFF kulkee yleensä selässä, mutta miehelle messenger on ollut pakollinen, koska reppuhihnat ovat auttamatta liian lyhyet.

Laukun päätaskuun mahtuu kaikki tarpeellinen ja tarpeeton vauvalle, minkä lisäksi edestä löytyy oma tasku äidin tavaroille. Sivuilta löytyvät juomapullo/tuttipullo -taskut on eristetty, joten pullot pysyvät joko kylminä tai lämpiminä. Laukun mukana tuli myös kätevä vaihtoalusta, joka on jo päässyt ahkeraan käyttöön tien päällä ollessa.

IMG_0432.jpg

Jotenkin tämä laukku on mielestäni ollut oikein malliesimerkki siitä, miten pienillä jutuilla saa helpotettua omaa arkea. Liikkeelle lähtö Alicen kanssa on ollut paljon stressittömämpää, kun pidän laukun koko ajan pakattuna ja valmiina lähtöön, enkä joudu etsimään miljoonaa eri juttua kun pitäisi olla jo menossa. Käsiin jäävän ajan voikin sitten käyttää vaikka kahvikupillisen hörppimiseen, että virtaa riittää käydäkin jossain. 

 

Muoti Lapset Trendit

Alkusanat.

Hei kaikille teille, jotka olette jotain kautta tänne blogiin löytäneet!

Olen Yhdysvaltain Kaliforniassa asusteleva kohta kolmekymppinen naisihminen, joka muutti tänne viisi vuotta sitten asumaan. Reilu vuosi sitten menimme naimisiin paikallisen mieheni kanssa, ja nyt tarkoituksena onkin jäädä pysyvästi tänne asumaan. Tässä blogissa haluan kirjoitella elämästäni täällä pallon toisella puoliskolla. Meillä eletään ihan normaalia arkea, joka pyörii tällä hetkellä vahvasti 2017 loppuvuodesta syntyneen tyttäremme ympärillä. Blogi tulee varmasti sisältämään muitakin kuin lapsi aiheisia postauksia, mutta varsinkin näin vauva-aikana lapsiperheen arki tulee varmasti olemaan yksi merkittävimmistä aihepiireistä joista kirjoitan.

Pahoittelen muuten jo näin matkan alkuvaiheessa omia kärsineitä suomen kielen taitojani. Täällä asuessa sekä koti- että arkikielenäni on ollut englanti, ja onkin ollut pelottavaa huomata kuinka nopeasti voi alkaa unohtamaan oman äidinkielensä. Huomaan koko ajan enemmän ja enemmän, että varsinkin kielioppi tahtoo olla hakusessa. Puhekieltä tulee käytettyä nykyään kotonakin, kun tarkoitus on kasvattaa lapsestamme kaksikielinen, joten toivottavasti muisti virkistyy suomen kielen osalta vähitellen. Toivon myös, että tänne kirjoittelu auttaisi kaivelemaan muistin perukoilta sinne unohtuneita kielitaitoja.

Sen pidemmittä puheitta toivotan kaikki teidät kiinnostuneet lukijat tervetulleiksi seurailemaan meidän arkea!

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään