Me, Myself and I

Heippa kaikille (toivottavasti edes jollekin tänne eksyneelle…) lukijoille ja tervetuloa blogiini Can’t Help But Smiling. Blogin nimi on hyvin kuvainnollinen tämän hetkiseen tilaani: hymyilen, hihkun onnesta ja melkein hypin tasajalkaa, kun muistiini nousee parin-kolmen viikon takainen uutinen. Elämäni paras uutinen. Muistan hetken kovin elävästi, kun työpaikalla lounastauolla ruuan haettuani rupesin tarkistelemaan kännykkääni mahdollisten ilmoitusten osalta. Sähköpostiin olikin tullut Helsingin yliopiston hakijapalveluista viestiä opiskeluvalinnan etenemisestä: ”Valintakoevastaukset on arvosteltu”. Avasin linkin ja hermostuneena etsin omaa hakemusnumeroani ja pisteitäni satojen, tuhansien kokelaiden joukosta.

Käteni tärisivät ja sain vihdoin esille omat pisteeni ja mietin, että no ihan hyvät mutta oli tossa muutamia parempiakin… Kirjaudun nopeasti Opintopolkuun (onneksi olin laittanut nettipankin avainkortin valmiiksi kännykän taskuun!) ja luen epäuskoisena sanat Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta, psykologian tutkinto-ohjelma, psykologian kandidaatti ja maisteri, hyväksytty. Hyväksytty. Purskahdan itkuun ja ihmettelen tulostani työkaverilleni: ”Jag kan int tro det!” ja toistan samaa kunnes hän vastaa minulle kysyvästi, että mutta sähän pääsit sisään! Niin, juuri sitä en voinut uskoa – edes kovan, todella kovan työnteon jälkeen. Nyt oli yksi etappi saavutettu. Opintojen aloitus, muutto ja uusi vaihe elämässä edessä – en jaksa odottaa! Enkä vieläkään kyllä voi uskoa tätä todeksi.

Töissä uutisen kuultuani olin jatkuvasti epäuskoinen saavuttamastani opiskelupaikasta ja kahvitauolla Opintopolun tulos piti tarkistaa vielä muutamaan otteeseen, kuten myöhemminkin vielä. Lähetin screenshotin perheelleni ja ystävilleni ja toivoin, että siinä todella lukee hyväksytty, ja niinhän siinä luki ja tässä sitä ollaan, opiskeluiden aloittamisen juurella.

Tässä pieni esittely tulevasta blogistani, toivottavasti jäät seuraamaan.

Emmi