Ala-aste-yläasteikäisestä asti minulle on tullut aina välillä tiettyjä kausia, jolloin olen hurahtanut johonkin asiaan. Muistan yhden tietyn vaiheen ehkä noin yläasteelta, kun aloin etsimään tietoa ruoasta ja sen lisäaineista: selasin Kemikaalicocktail-blogia, luin Mats-Eric Nilssonin kirjat Aitoa ruokaa ja Petos lautasella. Tiedätkö, mitä kaikkea suuhusi panet? sekä perehdyin aiheeseen mistä ikinä tietoa nyt löysinkään. Yhtena iltana sitten syynäsin keittiön kaapit lävitse ja kaadoin lähes kaiken lisäaineita, etenkin natriumglutamaattia sisältävät ruuat ja mausteet kompostiin. Totesin vain äidilleni, että ”toi on myrkyllistä, tota ei voi syödä, nää menee nyt roskikseen”, hah! Myös ystäväni joutuivat uhrikseni ja valistin heitä lisäaineista ja niiden vaarallisuudesta; hekin vielä muistavat tämän vaiheen vuosien takaa.

Valaistumisen myötä aloin syödä hiukan puhtaampaa ruokaa ja niistä ajoista lähtien ei kotiimme (ei lapsuuden eikä omaani) ole tuotu enää esimerkiksi natriumglutamaattia/hiivauutetta sisältäviä mausteita, margariineja tai muita hyvin keinotekoisia ”ruokia”. (Huom. En ole ollut täysin ehdoton ruoan suhteen vaan herkkuina esimerkiksi natriumglutamaattia sisältäviä sipsejä on silti mennyt silloin tällöin; nyt olen kuitenkin dipin oppinut valmistamaan ilman kaupan pulvereita!)

Seuraavat kauteni käsittelevät pitkälti samaa teemaa: kemikaaleja, luonnonmukaisuutta ja kestävää kulutusta. Kemikaalit nousivat ehkä toiseksi keskeiseksi teemaksi, jolloin tein saman maustetempun vielä asuessani kotona ja jälleen heitin vaarallisia kemikaaleja sisältävää kosmetiikkaa pois. Äitini ja toinen siskoni taisivat aluksi katsella touhuani silmiä pyöritellen, mutta vähitellen vuosien saatossa olen saanut heidätkin tähän mukaan: perheeni kyselee minulta mikä olisi hyvä luonnonkosmetiikan ripsiväri tai mikä olisi hyvä palasaippua! Molemmat siskoni ostavatkin pitkälti luonnonkosmetiikkaa (jopa Ellan käyttämään vedenkestävään myrkkyripsarille on löytynyt luonnonkosmetiikan haastaja!) ja äitini oli ostanut Urtekramin palasaippuaa.

Lisäksi olen pitkään jo ollut kiinnostunut vähentämään muovin käyttöäni ja käyttänyt ostoksilla kangaskasseja muovikassien sijaan, ja toitottanut tämän tärkeydestä myös muille. Viime vuosien aikana kehityskulku on kehkeytynyt kohti zero waste -ajattelua: mahdollisimman vähän roskaa, etenkin muovia sekä muuta kierrättämätöntä. Toki kaikkea kulutusta ja ylenkäyttöä tulisi vähentää merkittävästi (myös esimerkiksi kierrätettävien kulutustavaroiden) mutta etenkin muovin ja kertakäyttötavaroiden. En ole täydellinen enkä vielä lähelläkään zero wastea: monet ruoat ovat valitettavasti pakattu muoviin ja käytän (ainakin vielä) talous- ja vessapaperia sekä nenäliinoja ja topseja. Tällä hetkellä onkin haussa kankaisia nenäliinoja ja servettejä, saa vinkata jos tietää mistä löytyisi, mielellään luomupuuvillaa tai muuten sertifioituja.

Vaikka pyrin käyttämään ja kuluttamaan muovittomia tuotteita, zero waste -ajattelussa muovittomuus ei kuitenkaan ole itseisarvo vaan tässä kohtaa roskattomuus eli käyttää itseltä jo ennestään löytyvää tuotetta. Hammasharja ja tiskiharja minulla kuitenkin ovat puisia, sillä niitä tulee vaihdettua useammin kulumisen johdosta kuin esimerkiksi hiusharjaa.

Pyrin kuitenkin koko ajan tekemään parempia valintoja. Maapallomme ei yksinkertaisesti kestä tällaista tuhlailevaa kulutusta eikä myöskään lompakkomme. Muutos ei kuitenkaan ole helppoa ja kannattaakin olla itselle armollinen tehdessään muutoksia: hiljaa hyvä tulee. Kaiken ei tarvitse olla zero waste ja jätteetöntä ensimmäisenä päivänä projektin aloittamisesta. Itse olen edennyt hiljalleen, pohtinut ja lukenut kirjallisuutta aiheesta, muun muassa Ekovuosi Manhattanilla -kirjan. Tässä kuitenkin joitakin jo tekemiäni, parempia valintoja kestävään kulutukseen:

-käytän kangaskasseja muovikassien sijaan
-käytän (parhaani mukaan) kestohedelmäpusseja kertakäyttöisten muovisten sijaan
-valitsen kaupassa pakkaamattoman tuotteen pakatun sijaan (jos mahdollista)
–kierrätä! itse erottelen lasin, metallin, pahvin, sanomalehdet paperineen, muovin (parhaani mukaan: en useinkaan pese kovin likaisia muovikääreitä yms. vaan heitän energiajätteeseen) ja biojätteen, jonka pakkaan postin mukana tuleviin mainossanomalehtisiin – joita tulee mainoskiellosta riippumatta. Kierrätän siis kaiken kierrätyskelpoisen ja roskikseen jääkin paljolti vain likaista muovia, nenäliinoja, topseja, vanulappuja yms.
-kulutan mahdollisimman vähän: tuotetta ostaessani pyrin miettimään tarvitsenko vai haluanko sen, ja toisaalta sitä, mihin tuote päätyy elinkaarensa lopuksi.
-ostan vaatteet (lukuunottamatta alusvaatteita) pitkälti kirppareilta; tänä syksynä olen ostanut pitkästä aikaa monia ”uusia” vaatteita ja kaikki lukuunottamatta yksiä alusvaatteita kirppareilta!
–vältän muovisten esineiden ostoa kotiin – pyrin löytämään paremman vaihtoehdon
-tilasin metallisen safety razorin muovisten höylien tilalle – en malta odottaa, että pääsen kokeilemaan tätä isältä pojalle kestävää -höylää!
-olen vähentänyt erilaisten kosmetiikkatuotteiden käyttöä ja ainakin tähän asti vartalon ihon kosteutukseen on riittänyt pelkkä kookosöljy. Lisäksi olen tehnyt itse huulirasvaa kookosöljystä, mehiläisvahasta ja e-vitamiinista peltisiin rasioihin.

Tämän päivän kirppislöytö: pienen putsauksen jälkeen kuin uudet Vagabondin nilkkurit Tammelan Fidasta.

Haluaisin vielä muistuttaa, että ehdottomuus ja syyllistäminen ei johda mihinkään hyvään: elämä ei lopu siihen, että unohdit kauppareissulla kangaskassin kotiin ja jouduit ostamaan kertakäyttöisen kaupasta. Tässäkin kohtaa voit kuitenkin tehdä paremman valinnan ja ottaa vaikkapa biomuovikassin käytettäväksi biojätteen kierrätykseen tai muovisen hedelmäpussin sijasta ottaa paperisen tai biopussin. Yllä oleva listakin on vain ihannelista käyttäytymisestäni; joskus unohdan kestokassin kotiin tai tuotan muuten tarkoituksettomasti jätettä.

Keittiön kulmakivet: Juliaanan pajan ihanat puiset, käsintehdyt lastat, ja lasi-astiat.

Mitä ajatuksia teille heräsi, löytyykö lukijoista muita yhtä hurahtaneita yksilöitä? 😉

Emmi