Pääsykokeen jälkipuinti
Tulokset tulivat jo noin kuukausi sitten ja vieläkin jaksan ihmetellä tulosta: pääsinkö oikeasti opiskelemaan – ei vain yhtä vaikeimmista aloista päästä sisään vaan sitä alaa, mistä olen jo useamman vuoden unelmoinut, mikä olisi se oikea ala minulle! Fiilikset ovat vieläkin ihan huikeat. Usein töissä alan vain yhtäkkiä hymyillä ja melkein hyppiä innosta, kun tajuan haaveeni käyneen toteen. Toki olen vielä kaukana psykologin työstä, mutta opiskelupaikka oli se ensisijainen unelma tietysti tässä kohtaa elämää.
Haluan onnitella kaikkia opiskelupaikan saaneita ja myös ilman jääneitä: kaikki ovat tehneet hurjan työn pääsykokeiden eteen – tuotti se tulosta tällä kertaa tai ei. Erityisesti ilman mieluista opiskelupaikkaa jääneille haluan toivottaa hurjasti tsemppiä uuteen pääsykoekevääseen ja jatkoon. Pettymys on usein kova ja sitä saattaa jopa hieman katkeroitua, etenkin kuullessa muiden päässeen opiskelemaan sitä alaa, mitä itse olisi halunnut päästä opiskelemaan.
Kaikenlaisia tuntemuksia tulee ja menee. Itsellä oli viime vuonna kokeen jälkeen aika hyvät fiilikset. En osannut kaikkea mutta koe tuntui menneen ihan hyvin, ehkä jopa sisäänpääsyyn asti. Pettymys oli kova, kun kuulin etten päässyt. Pisteet olivat hyvät tosin, mutta tilaston osuus jäi alle vaaditun 20 pisteen. Erityisesti tämä oli kova paikka, sillä luulin hallinneeni tilaston, olinhan opiskellut sitä vajaan vuoden yliopistossa. Sen sijaan artikkeleista ahmin kokoon korkeat pisteet, niissä tiesinkin pärjääväni.
Heti kokeen ja tuloksen jälkeen itsetutkiskelu sisäänpääsyyn vaikuttaneista (tai ehkäisevistä) tekijöistä saattaa tuntua liian läheiseltä ja henkilökohtaiselta: omaa suoritusta on vaikea arvioida objektiivisesti, kun tunteet nousevat pintaan. ”Luin 8-10 tuntia joka päivä ja silti en päässyt sisään, miksi en muka, kuinka joku saattoi olla parempi?” Vähän tältä itsestäni tuntui viime vuonna, en ymmärtänyt miten tilasto meni niin penkin alle kaiken opiskelun jälkeen.
Itsetutkiskelun ja kokeen pohdinnan aika oli seuraaviin eli tämän vuoden pääsykokeisiin valmistautuessa kevään läpi. Suorittaessani tilastotieteen koti-valmennuskurssin ja saadessani hurjan määrän uutta materiaalia, laskuja ja vanhat pääsykokeet koko 2000-luvulta huomasin, että enhän mä hallinnutkaan tätä materiaalia viime vuonna. Tämä oivallus oli tärkeä opiskelu-urakkaan: tiesin mihin keskittyä tarkemmin huomatessani suuren osa-alueen, jota en hallinnut.
Suosittelenkin lämpimästi kaikille ilman opiskelupaikkaa jääneille kirjoittamaan ylös puhelimen muistioon, paperille tai tietokoneelle mitkä olivat niitä hyviä opiskelutekniikoita, mitkä ei toiminut, mitä aluetta et vielä hallinnut, minkä puolestaan hallitsit hyvin? Onko parantamisen varaa artikkeleiden opiskelussa vai vanhassa kunnon tilastotieteessä? Nyt on tärkeää valmistautua jo ensi vuoden pääsykokeeseen, kun tämän vuoden koe on vielä muistissa ja omat pisteet ja suoriutuminen tiedossa. Ottakaa siis pieni hetki pohdiskeluun ja kirjoittakaa ajatuksia ylös: syvällisemmin ei vielä tarvitse analysoida, jos ei siltä tunnu (kuten itsekin sanoin tehneeni tätä osaksi vasta seuraavana keväänä) mutta suosittelen kirjottamaan ylös edes ne hyvät ja huonot opiskelutekniikat ja -strategiat! Lupaan kirjoitella omia ajatuksiani näistä joku päivä.
Aurinkoisin terveisin Emmi