Pääsykoevinkit – näillä opiskelemaan psykologiaa

Tällä kertaa ajatuksiani psykologian HTT-pääsykokeista yleisemmin, miksei myös vinkkejä muihin pääsykokeisiin. Seuraavissa postauksissa ajattelin käydä läpi erikseen tilastotieteen ja artikkelien opiskelua.

Tämän kevään pääsykokeisiin aloin opiskella siinä joulu-tammikuussa hiljalleen kunnes pääsin tilastotieteen makuun jälleen. Toki materiaali oli jo ennestään tuttu, joten saatoin ottaa tässä vaiheessa vielä melkoisen rennosti. Helmikuuhun asti minulla oli kaksi työpaikkaakin, päiväkodissa että kaupassa, joista jälkimmäisen soppari päättyi ensimmäisenä tammi-helmikuun vaihteessa. Päiväkodissa olisin halunnut jatkaa töitä koko kevään, työsopimukseni loppuun asti, mutta tein päätöksen, että keskityn täysillä pääsykokeisiin. Tämä myös kannatti. Päiväkodista irtisanouduin maaliskuun puolivälissä, tätä ennen olin ollut kaksi viikkoa vuosilomalla.

Helmi-maaliskuussa aloitinkin pänttäämisen todenteolla. Aiemmin keväällä olin saattanut töiden päälle opiskella sen verran kuin huvitti ja ottaa hieman rennommin, mutta irtisanouduttani ja hieman jo aiemmin aloitin noin 8 tunnin työpäivät opiskelujen ääressä. Taukoja en laskenut tähän aikaan, sillä välillä ne venähtivät niin pitkiksi esimerkiksi ruuanlaittamisen takia tai kun sisko tai äiti soitti kuulumisia. Jokapäiväinen tavoite olikin vähintään se 8 tuntia opiskelua, välillä tavoite ylittyi ja välillä taas alittui. Forest-sovellus auttoi pitämään kirjaa opiskeluajassa mainiosti myös tänä vuonna! (Jos et ole vielä kuullut Forest-appista, niin suosittelen tutustumaan: sovelluksessa siis istutetaan puita tietyksi, itsevalitsemaksi ajaksi, esim. tunniksi ja tänä aikana kännykkää ei pysty käyttämään muuhun toimintaan. Tällöin ei siis pysty esimerkiksi harhaantumaan Whatsappiin tai Instagramiin kesken opiskelun, muuten puu kuolee.)

Tässä eräs opiskeluviikko maaliskuun loppupuolelta Forest-sovelluksessa.

Muutenkin suosittelen jättämään kännykän syrjään ja vähintään ottamaan kaikki ilmoitukset pois päältä ellei kokonaan sammuttamaan wifin ja mobiilidatan kuten itse tein. Muutenkin pidin kännykkää hieman tuonnempana.

Vielä mainitakseni, itse luin koko kevään kotona ja itselleni tämä oli paras tapa: koin kirjastoon lähtemisen, ruokatauot ynnä muut käytännön järjestelyt liian vaikeina. Kotona lukeminen onnistuikin hyvin (alun jälkeen kunhan sain taottua poikaystävälleni, että minua ei saa häiritä sinä aikana, kun työhuoneen ovi on kiinni!:D) aloittaessani aamulla 8-9 maissa, jolloin minulla oli häiriötöntä aikaa (jos kissaa ei lasketa) opiskella puoli viiteen asti. Poikaystäväni antoikin minun opiskella – onneksi! – melko rauhassa ja ymmärsi tavoitteeni.

Tämä on tietenkin vain minun oma kokemukseni missä lukeminen onnistuu parhaiten, toiset eivät taas pysty keskittymään kotona, jolloin kirjasto on parempi paikka. Itsellänikin esiintyi aluksi vaikeutta keskittyä opiskeluun, kun olisi ollut niin paljon ”hauskempaa ja tärkeämpää” tekemistä, kuten siivoamista ja tiskaamista, pyykinpesua. Kuitenkin kun motivaatio oli niin kova ja aika väheni kovaa vauhtia, ei tällaiset sivuseikat enää häirinneet opiskelua vaan pystyin keskittymään täysillä opiskeluun.

Lisäksi eräs toinen seikka vaikutti siihen minkä takia en olisi voinut lukea kirjastossa: erityisesti artikkeleita päntätessä minua hyödyttävä oppimisstrategia oli niiden selittäminen itselle ääneen, joko vaikeissa kohdissa tai kertauksena edelliseltä päivältä. Päivän aloitinkin usein edellisen päivän artikkelin kertauksella lukemalla siitä ääneen avainkohdat ja selittämällä tekstiä itselle.

Vapaapäiviä en ensialkuun pitänyt juurikaan. Tiesin että pitäisi, mutta en kokenut ajan riittävän siihen. Kuitenkin huhtikuun alkupuolella aloin olla sekä henkisesti että fyysisesti aika puhki ja pidinkin 3-4 päivän vapaat viikonlopun yli. Vapaiden jälkeen lukeminen oli taas kiinnostavampaa ja itseltäkin löytyi uutta intoa. Huhtikuussa aloinkin pitää noin yhden vapaapäivän viikossa tai vastaavasti hieman kevyemmän päivän, usein lauantaina. Tällöin saatoimme poikaystäväni kanssa mennä esimerkiksi ulos syömään tai jonnekin uuteen paikkaan missä en ollut käynyt tai jopa kerran pari mennä paikalliseen pubiin muutamille.

Kävimme vuosipäiväämme juhlistaakseemme ulkona syömässä uudessa italialaisessa ravintolassa pääsykoeuurastuksen keskellä.

Viime vuonna en pitänyt yhtäkään vapaapäivää. En yhden yhtä koko pääsykoeuurastuksen aikana ja silti opiskelin jopa 10 tuntisia päiviä ja kävin vielä valmennuskurssilla tämän päälle. Tänä vuonna onneksi ymmärsin vapaapäivien, liikunnan ja levon tärkeyden. Toki vapaapäivien pitäminen ei alkuun ollut helppoa: istuin toimettomana kirjojen vieressä ja olisin halunnut hivuttautua lukemaan niitä ja laskemaan – en tiennyt mitä muuta voisin tehdä. Luin hetken erästä toista – pääsykokeisiin liittymätöntä – kirjaa ja lähdin ulos räntäsateeseen. Kävin äänestämässä ja leivoin masariineja siskoni reseptillä (julkaisen reseptin myöhemmin!).

Tänäkin vuonna opiskelu alkoi kyllä jossain välissä mennä liiallisuuksiin, kun havaitsin Forestista lukeneeni eräänä viikkona yhteensä 2 päivää, 4 tuntia ja 14 minuuttia eli 52 tuntia viikon aikana. Joka ikinen päivä siis yli seitsemän tuntia. Ilman vapaapäiviä. Tämä viikko ei jäänyt ensimmäiseksi eikä viimeiseksi yli 48 tunnin viikoksi, mutta siitä lähtien pyrin tiedostamaan sen enkä lukenut yli 8 tuntia päivässä sekä pyrin pitämään yhden vapaapäivän viikossa.

Pääsykoekevät ja sisäänpääsy ei siis ole kiinni siitä kuka opiskelee ja kuluttaa istumalihaksiaan eniten, hieman jopa päinvastoin. Toki en ole paraskaan puhuja – tai ehkä juuri siitä syystä olenkin – juuri kerrottuani kuinka pitkälle opiskelussa voi mennä, liian pitkälle. Mielestäni 8 tuntia opiskeluaikaa ilman taukoja on ehdoton maksimi päivän pituudelle, tällä tahdilla aloitettuani aamusta olin valmis illalla noin kahdeksan-yhdeksän aikaan. Ehkä hieman liian myöhään, sillä usein olin joko ylivirittynyt tai ”zombie-modessa”. Vapaa-aikaa ei siis minulle juuri jäänyt päivistä, toki taukojen aikana tein ruokaa, kävin ulkona ja venyttelin ynnä muuta lukemiseen liittymätöntä.

Uskon, että riittävä lepo ja vapaapäivät ovat tie kouluun sisään. Oma viime vuotinen rutistus ja kokemukset lähipiiristä vahvistavat (ilman sen laajempaa tieteellistä tutkimusta!) että vähempi saattaa olla enemmän opiskelussa ja itsensä piippuun vetäminen ei hyödytä ketään, päinvastoin.

Muistakaa siis levätä, pitäkää yllä muutakin elämää ja erityisesti sosiaalisia suhteita kun valmistaudutte pääsykokeisiin. Ensi kerralla jatketaan lisää tilastotieteen opiskelusta HTT-kokeeseen.

Emmi