Bussissa kotiin tuli ohimennen ajateltua pelkoja: mitä me pelkäämme, minkälaisia nämä asiat ovat ja ennen kaikkea sitä, toteutuvatko pelot kuinka usein. Tässä syksyn aikana on tullut jos jonkinlaista muutosta elämään: muutto uuteen kaupunkiin, opintojen aloitus, uusia sosiaalisia suhteita ja kavereita, uudet opinnot, uusia harrastusryhmiä, työnhakua, vuokrasopimuksen solmimista ja irtisanomista vain mainitakseni muutamia asioita. Kaikkiin näihin asioihin voi liittyä ja usein liittyykin aluksi pientä jännitystä ja pelkoa siitä, miten vaikkapa pääsee kaveriporukoihin mukaan, löytyykö työpaikkaa, miten haastattelu menee, mitä vuokranantaja ajattelee kun irtisanoo asunnon lyhyen ajan sisällä muutosta. Itselle kaikki edellä mainitut asiat ovat olleet hyvin ajankohtaisia tässä syksyn aikana ja moni myös viime viikkojen, jopa viime päivien aikana.

Olen hakenut useampia osa-aikaisia työsuhteita, käynyt muutamissa haastatteluissa ja yhden käynyt puhelimessakin tänä aamuna. Luulen etten ole ainoa, jota vieraiden ihmisten kanssa puhelimessa puhuminen ja erityisesti vieraille henkilöille soittaminen jännittää. Jännittää, että saako sitä sanottua mitään järkevää ja muistaako kaiken ja mitä jos kuulostaa ihan oudolta ja toistaa samaa asiaa. Joskus olen kirjoittanut lapulle valmiiksi mitä aion sanoa, mutta harvemmin sitä on tullut lapusta kuitenkaan luettua – se jos jokin vasta kuulostaisikin oudolta. Lappu on kuitenkin hyvä turva, ainakin jos itse aikoo soittaa jollekin virallisempaa puhelua.

Tänä aamuna kuitenkin sain puhelun vieraasta numerosta. Olin hetki sitten lähettänyt hermostuksissani vuokraisännälleni sähköpostiviestin irtisanoakseni asuntoni vuokrasopimuksen ja pelkäsin, että hän soittaa tuohtuneena. Sähköpostin lähettäminen ja asunnon irtisanominen jännitti ja suorastaan pelotti: mitä hän nyt ajattelee minusta, mitä jos hän ei kuittaa saaneensa viestiä, mitä jos. Mitä jos. Tällaiset asiat hiipivät usein mieleen, kun pelkäämme jonkin asian lopputulemaa ja valmistaudumme pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen: vuokrasopimuksen irtisanomisen kohdalla se olisi voinut olla, että vuokranantaja (vaikka hän vaikuttaa niin ihanalta ja reilulta!) haukkuisi minut pystyyn eikä kuittaisi viestiä kirjallisesti. Jotain tällaista pelkäsin.

Puhelu ei kuitenkaan tullut vuokranantajaltani – onneksi, sillä vaikka ehdin miettiä miten puhelu äänitetään, en olisi osannut äänittää sitä. Puhelu koski eilen lähettämääni työhakemusta ja oli eräänlainen haastattelu työpaikkaan. Olin innoissani ja sönkkäsin hieman ja hämmennyksissäni unohdin kaiken järkevän asian sanomisen enkä saanut muotoiltua itseäni kovinkaan järkevästi. Sain kuitenkin työpaikan. Sain, vaikka suoriuduin haastattelusta hieman takerrellen.

Seuraava uusi asia, haaste tapahtuikin edellisestä jo muutaman tunnin kuluttua: ensimmäinen kuntopotkunyrkkeilyn kurssikerta yliopistolla! Vaikka olen kuinka ollut aikeissa mennä useille ryhmäliikuntakerroille tai vähintään kuntosalille, en ole saanut sitä vielä aikaiseksi. Menin siis ensimmäistä kertaa Unipoli Sportin kurssien ryhmäliikuntatunnille. Jännittihän se. Tiesin missä Atalpa on, mutta neuvonnassa jouduin kysymään missä tunti ylipäänsä pidetään. Neuvonnassa ollut henkilö totesi vain kurssin olevan siellä, mutta ei kertonut missä, sain kysyä neuvoa uudelleen. Neuvonnasta tuli jo melkein huono mieli, kun en vain ollut ennen ollut ryhmäliikuntatunneilla enkä tiennyt minnepäin suunnistaa löytääkseni pukuhuoneet tai oikean salin.

Pukuhuoneissa tapasin toisenkin tunnille osallistuvan ja tämä onneksi hieman lievitti jännitystä siitä, millainen tunti on, kuinka rankka, jaksanko minä. Olimme kokoontuneet peilisaliin hyvissä ajoin ennen ohjaajan tuloa ja ilmassa oli pientä hermostuneisuutta havaittavissa: monet pohtivat onko tämä oikea paikka, paikka kun oli ilmeisesti monelle uusi. Ohjaajan tulon jälkeen kaikki jännitys kuitenkin kaikkosi ja saimme ruveta treenaamaan ja todellakin treenaamaan kunnolla. Tunti oli aivan ihana, rankka mutta niin hauska! Suosittelut Negin Armiounin tunneille: sopivan rankat tunnit, jotka kuitenkin jaksaa Neginin mielettömällä tsemppauksella ja energialla!

Tunnin jälkeen oli todella onnellinen ja hyvä fiilis, paikat on varmasti huomenna kipeät mutta se ihana olo tunnin jälkeen, endorfiiniryöppy ja kokemus, että on ylittänyt itsensä ja uskaltanut kokeilla jotain uutta!

Sitten vuokrasopimuksen irtisanomiseen: ihana vuokranantajani vastasi hyvin ymmärtäväisesti ja ystävällisesti viestiini. En saanut haukkuja päälleni, en joutunut harkitsemaan haastemiehen palkkaamista, en kirjatun kirjeen lähettämistä. Asiat kääntyivät parhain päin.

Useimmiten asiat siis vain järjestäytyvät parhain päin ja pahimpien lopputulosten ajattelu pitäisi yksinkertaisesti lopettaa. Yliopiston päätalon vessarunoutta lainatakseni: 99% niistä asioista mitä pelkää, ei koskaan tapahdu.

IHANAA, STRESSITÖNTÄ JA PELOISTA VAPAATA VIIKONLOPPUA TEILLE!<3

Emmi