Sulla on varaa siihen mut onko maailmalla?
Paistat pizzan uunissa ja käyt pöydän ääreen syömään. Rasvaa valuva pizza sotkee kätesi ja pyyhit ne talouspaperiin. Toinen palanen saattaa vielä kulua sotkuisuuteen tai nenän niistoon. Alat siivota keittiötä. Leivinpaperi ei ole kovin likainen, ehkä vähän muruja ja rasvaa, mietit pitäisikö se säästää vai ei. Mietit leivinpaperin hin taa, vähäistä käyttöä ja sitä härskiintyykö rasva seuraavaan uunikertaan mennossa paperilla. Heität paperin roskiin . Laitat loput pizzasta lautaselle odottamaan huomista ja taitat folion päälle. Illalla peset meikit kasvois tasi ja käytät kahta puuvillaista vanulappua silmämeikin poistoon, koska niin se on siistimpää ja mukavempaa eikä vanulaput nyt niin kalliita ole ettenkö kahta voisi päivässä käyttää. Kolmas saattaa tosin kulua kasvoveteen. Seuraavana päivänä syöt lounaaksi pizzanloput ja heität folion – puhtaan sellaisen – suoraan roskiin.
Arki on valintoja täynnä ja usein se ensimmäinen merkityksellinen seikka, joka vaikuttaa käyttäytymiseemme on raha. Mikään edellämainituista kulutustavaroista ei ole erityisen kallista, pakkaukset ovat melko suuria, joten uusia paketteja ei tarvi ostaa jokaisella kauppareissulla. Huoletonta käyttöä saattaa perustella rahalla tai käytön pienellä merkityksellä: ei sitä talouspaperia nyt niin paljon kulu eikä se mun budjettia kaada. Tuskin käytön lopettaminen maapalloakaan pelastaisi. Kuitenkin 5 miljoonan suomalaisen käyttötavoista – saati sitten koko maailman – syntyy suuret virrat ja suuret määrät roskiin heitettyä kulutustavaraa, vain muutamien sekuntien tai minuuttien käytön jälkeen.
Itse olen siirtynyt jatkuvasti yhä enemmän mummon oppeihin ja säästänyt leivinpaperit kunnes ne murenevat käytöstä, säästänyt lasipurnukat jotka kaupasta kotiin päätyvät ja säilyttänyt niissä esimerkiksi ruuan loppuja, kookosöljyä ihonhoitoon ja mausteita maustekaapissa. Olen ottanut kankaiset kestotalouspaperit käyttöön, samoin kestovanulaput. Pyrin vähentämään kaikkea kertakäyttötavaraa: yliopistolla en osta take-away kahvia pahvimukiin, vaan jätän ostamatta (tai voisin ostaa esim. Keepcupiin jos sellaisen omistaisin) ja säästän rahaa ja ympäristöä.
Monesti perustelemme käyttöä sillä, että meillä on siihen varaa. Meillä on varaa ostaa uusia vaatteita, käyttää foliota ja leivinpaperia huolettomasti, ostaa uusi kännykkä vanhan – yhä toimivan tilalle – ja ostaa milloin mitäkin. Todellinen kysymys ei kuitenkaan koske sitä onko meillä siihen varaa vaan onko maapallolla siihen varaa? Onko ympäristöllä varaa siihen, että teemme kyseisiä valintoja keskittyen omiin tarpeisiimme?
Jotta tekin voitte tehdä parempia valintoja, kestovanulappuja saa ostettua esimerkiksi Facebookin Ommeltujen vaatteiden kirpparilta ja kestotalouspaperini ovat pumpaupcycle:n kestoliinoja. Tiskirätit ovat puuvillalangasta virkattuja ja kudottuja, näitä sain pari siskoltani joululahjaksi hänen kutominaan. Kestotuotteet toimivat vähintään yhtä hyvin kuin kertakäyttöiset ja kestävät käytössä. Tiskirätit keitän kattilassa esim. soodan joukossa, kestoliinat ja vanulaput heitän pesukoneeseen muun pyykin sekaan. Yksinkertaista ja vihreää. <3
Emmi