Opiskelujen jälkeen on oikeaa vapaa-aikaa

Ensimmäinen ajatus, jota ajattelin kun aloitin kokopäivätyöni opiskelujen päätyttyä, oli että nyt menetän opiskelijan vapauden. Yliopistossa mikään ei ollut pakollista ja harvoin mikään alkoi klo 8. Ja jos oman aikataulunsa oli osannut optimoida, viikonloppu alkoi luentojen osalta jo torstaina. Harvassa oli myös ne viikot, jolloin tuli istuttua samassa paikassa toimistoaikaan viisi päivää viikossa. 

Tästä johtui aika pitkälti ennakkoluuloni siitä, että työelämässä vapaa-aikaa ei kertakaikkisesti ole. On istuttava työpöydän ääressä se kahdeksan tuntia, herättävä ja mentävä nukkumaan ajoissa ja pitää yllä tasaista elämänrytmiä jotta arki sujuu.

No olinpas väärässä. Opiskeluaikana pakollista istumista luennoilla tai harjoitusryhmissä oli suhteellisen vähän, mutta työmäärä oli silti suuri. Itse valmistuin tavoiteajassa viidessä vuodessa (viidennen vuoden kirjoitin vain gradua ja kävin samalla jo kokoaikaisesti töissä). Tästä johtuen vapaa-ajalla ajatuksissani oli aina kouluasia, jota olisi voinut edistää vielä illalla, viikonloppuna tai lomalla. Oma opiskeluaikani vapaa-aika harvoin oli siis varsinaista vapaa-aikaa kun takaraivossa jyskytti jokin kirjoitettava essee tai luettava johtamisteoria. 

Tällä hetkellä tilanne on toinen: vapaa-aika on vapaa-aikaa. Normaalina työpäivänä kun lähden töistä, bussiin noustessani työasiat jäävät bussin ulkopuolelle ja nappaan ne mukaani taas vasta seuraavana aamuna palatessani. Illat ja viikonloput on oikeasti aikaa tehdä mitä tahansa kun kotona ei odota keskeneräiset työt deadlinen pelossa. Vapaus tuntuu tällä hetkellä aivan erilaiselta. 

Toki joskus päivät venyvät ja työt tulevat ajatuksiin, mutta tämä on aina väliaikaista, normaalisti pystyn melko hyvin erottamaan työn ja yksityiselämäni, mikä tuntuu mahtavalta. Joten yksi pelko joka kalvoi opiskelujen päätyttyä, vapaudesta luopuminen ja oravanpyörään joutuminen, on ainakin tällä hetkellä osoittautunut vääräksi.