1.

Aloittaminen on aina vaikeaa. Oli kyse sitten uudesta saliohjelmasta, esseen kirjoittamisesta tai ikkunoiden pesusta. Sitten kun pääsee vauhtiin – tuntee kipua lihaksissa joita ei tiennyt olevan, saa ensimmäiset virkkeet ruudulle tai näkee pitkästä aikaa kunnolla ulos – miettii, miksi mä en tehnyt tätä aiemmin, eihän tää ollutkaan niin paha. (No sitten sitä taas kyllästyy siihen ohjelmaan, uusi essee olisi pitänyt jo aloittaa ja ensi viikolla onkin vuorossa lattian vahaus.)

Varsinkin, kun on ollut ensin raskaana ja nukkunut viimeiset kaksi kuukautta huonommin kuin koskaan on kuvitellut olevan mahdollista, sen jälkeen ollut äitiyslomalla x päivää ja nukkunut vielä sitäkin huonommin (kyllä, se olikin mahdollista) on vähän kaikennäköinen aloittaminen uskomattoman vaikeaa.

Kuitenkin äitiysloma antaa mitä mahtavimmat puitteet tehdä jotain muuta, uutta ja sellaista mille ei ehkä ennen olisi ollut aikaa tai edes ajatuksia. Siis sen oleellisimman ohella. Se ehkä vähän pakottaakin siihen, ettei unenpuutteesta kärsivät aivot pehmenisi ihan lopullisesti.

Siis, aloitetaan.

Olen kolmeakymppiä lähestyvä, pienen Gigi tytön äiti joka rakastaa omaa kotia, pehmeitä neuleita ja pitkiä kävelylenkkejä. Listaa voisi jatkaa vielä esim seuraavilla; reissaamista, sadetta, puhtaita pellavalakanoita, pohjoismaalaisia sarjoja (Gåsmamman ja Pinnan alla!) ja sushia.

Täällä siis nähdään kuvia ja sanoja elämästä, sitä sen enempää kategorioimatta.

-C