6 kuukautta ja 20 päivää – ajatuksia imetyksestä

– Oletko ajattelut imettämistä?

– No, en oikeestaan.

– Mitä mieltä olet imettämisestä?

– En mä vielä tiedä…

– Aiotko täysimettää?

– Kyllä varmaan, jos se vaan onnistuu.

Esikoista odottavalle äidille kaikki imettämiseen liittyvät kysymykset oli niin vieraita. Olihan päässä ennestään sata muutakin kysymystä, etten ollut käytännössä ehtinyt edes ajatella koko imetystä. En juurikaan lukenut koko aiheesta etukäteen, saati että olisin tehnyt jotain erityistä suunnitelmaa sen suhteen. Asia tuntui niin kaukaiselta vielä siinä vaiheessa. Ajattelin, että se menee kuin on mennäkseen. Toki toivoin sen onnistuvan, mutta en ottanut mitään paineita sen suhteen.

Sairaalassa ohjeistettiin välittömästi ottamaan vauva rinnalle ja vielä kaikesta varsin sekaisin oleva, väsynyt äiti teki työtä käskettyä. Tiesin kyllä, että imetys saattaisi sattua alkuun, mutta silti se kipu tuli yllätyksenä. Pyysinkin apua osastolla imuotteen sekä oman asennon suhteen, mutta valitettavasti apu jäi jonnekin kiireen keskelle. Juuri tässä vaiheessa olisin nimittäin kaivannut sitä konkreettista apua, en Googlen. Sinnittelin kuitenkin kivun kanssa ja sain lopulta neuvolassa neuvoja (heh).

Neuvoista huolimatta kipu jatkui järkyttävänä useita viikkoja ja päivät kului vedet silmissä vauvan syödessä. Mietin ahdistuneena, että tätäkö tämä paljon puhuttu ihana imetys nyt on, miten ihmeessä tulen kestämään tätä vielä kuukausia? Monet sanoivat kivun hellittävän kuukauden kohdalla ja toiveikkaana päätin odottaa sinne asti, vaikka monta kertaa mietin luovuttamista. Ja kuin ihmeen kaupalla, kivut tosiaan alkoivat hiipua mitä enemmän aikaa kului ja reilun kuukauden päästä ne olivat poissa.

Alkuvaikeuksien jälkeen on imettäminen ollut vaivatonta ja helppoa, ja kiva niin. Tiedän että kaikille imettäminen ei ole helppoa ja alusta asti olen ollut sitä mieltä, että koska jokainen vauva sekä äiti ovat yksilöitä tulee heidän löytää vauvan ruokintaan heille sopivin tapa. Yhtä ja ainoaa oikeaa vaihtoehtoa ei ole. Jos meillä ei olisi sujunut näin hyvin, olisi sille onneksi ollut hyvä vaihtoehto. Ja jos nyt saisin palata raskausaikaan, en usko että olisin imetyksestä etukäteen lukemalla yhtään viisaampi kuin olin vauvan syntyessä. Sen sijaan vaatisin synnyttänyttä itseäni sairaalassa vaatimalla vaatimaan opastusta asian kanssa, työntekijöiden kiireestä huolimatta. Se olisi ollut tuoreelle ja epävarmalle äidille pelastus. 

En tiedä vielä kauan jatkan, mutta nyt kiinteiden tullessa (jos eräs tyyppi vaan söisi…) kuvioihin, on tilanne toki eri kun maidon lisäksi vauva vaatii jo muutakin ravintoa. Kyllä voikin aiheuttaa päänvaivaa pienen ihmisen ruokailu, etenkin kun tähän asti on sujunut imetyksen osalta niin hyvin. Mutta annetaan tälle nyt aikaa ja yritetään olla stressaamatta.