Ranska 1 – Suomi 0
Välillä täällä Suomessa tuntuu siltä kuin lapsista ei juurikaan pidettäisi. Varsinkin, jos niiden suusta sattuu pääsemään pienikin inahdus. Viikko Ranskassa (se huomion määrä mitä tuo pieni sai osakseen täysin ventovierailta oli aika älytöntä) vain korosti tätä, se tuli taas huomattua kun astuttiin Suomen maaperälle. Aloitetaan kuitenkin siitä, kun lähdettiin viime viikon keskiviikkona matkaan.
Helsinki-Vantaan kentällä pääsimme matkatavarat jätettyämme lapsien kanssa matkustavien väylää pitkin turvatarkastukseen. Se toki helpotti ja nopeutti, meillä oli kuitenkin mukana käsimatkatavaroina rattaat, iso reppu, laukku ja kamera. Siihen sitten jäikin huomioiminen lapsen kanssa matkustettaessa. Olin olettanut ja odottanut (ja käsittänyt että se olisi meidän etuoikeus?) että pääsisimme koneeseen ensimmäisten joukossa. Tuskailin omien kassieni kanssa pitäen sylissä jo suhteellisen painavaa ja rimpuilevaa lasta kun koneen boarding aloitettiin. Kasa matkustajia ryntäsi epämääräiseksi jonoksi portin eteen ja vaikka yritin vauvan kanssa hilautua eteen, en siinä onnistunut. Tuli pahaa silmää. Portin henkilökunta ei ottanut meitä millään tavalla huomioon. Ajattelin että ehkä olin luullut väärin ja nopeat syö hitaat mentaliteetilla mentiin, oli matkassa lapsia tai ei. Lisäksi matkarattaamme ovat Yoyot, joiden pitäisi koonsa puolesta mennä käsimatkatavarana, eivät pääseet kanssamme matkustamoon. Niiden luvattiin odottavan meitä perillä heti koneen ovella, mutta eipä vaan. Jouduin niitä erikseen käydä kysymässä ja henkilökunta ihmetteli asiaa useamman tovin kunnes rattaat viimein löytyivät. No eipä siinä, kyllähän sitä myös vähän vaikeamman kautta sinne koneeseen päästiin ja sieltä ulos. Mutta silti, vähän jäi paha maku suuhun.
Tänään Toulousen päässä ensin tervehdittiin vaunuissa hymyilevää naperoa, jonka jälkeen meidät ohjattiin koko jonon ohi turvatarkastukseen. Portilla työskentelevä henkilökunnan jäsen tuli erikseen kysymään meitä ennen boardingin alkua ja pääsimme ensimmäisinä koneeseen. Toinen henkilökunnan jäsenistä auttoi kasaamaan matkarattaat. Tämän jälkeen kysyttiin, olisiko vielä jotain mitä he voisivat hyväksemme tehdä.
Kuvituksena eilen Toulousessa hienohkossa bistrossa otetut otokset natiaisesta joka maisteli menun kulmaa, ennen kuin eteen kannettiin oma lämmitetty ateria. Kyseisessä bistrossa valehtelematta jokainen lähipöydän asiakas tuli tervehtimään pientä, tarjoilijoista puhumattakaan. Niin ja vaipan sai vaihtaa ravintolan sohvalla.
