8kk kuulumisia

Gia täytti eilen kahdeksan kuukautta. Uskomatonta. Kahdeksan kuukautta ja vajaa päivä sitten syntyi pienen pieni tyttö josta on kasvanut ihan mieletön persoona. Päivä toisensa jälkeen jaksan ihmetellä tuota olentoa ja sitä, miten se on voinut tulla minusta. Siis ei niinkuin noin konkreettisesti  (:D) vaan sitä, miten me ollaan osattu luoda jotain noin kaunista ja ihanaa. Muistan vielä niin elävästi kuinka en uskaltanut ensimmäisiin kuukausiin lähteä pienen kanssa mihinkään kun pelotti niin paljon se mahdollinen huutokonsertti. Nyt sitä voisi lähteä vaikka joka päivä jonnekin, koska tuohan on ihan parasta seuraa. 

 

Millaista on elämä kahdeksan kuukauden ikäisen naperon kanssa?

Gigi oppi konttaamaan auttavasti Ranskassa – nyt mennään ja kovaa. Näidenkin kuvien otto oli työn ja tuskan takana, kun tyypillä oli koko ajan kiire johonkin.

Kaikki mikä eteen sattuu, menee suuhun. Lemppareita on tällä hetkellä aikakausilehdet ja lasinaluset. Niin ja villamatosta revityt karvapallot…

Huumoria ja naurua riittää pitkin päivää ja toisinaan myös öisin, kun herään naperon nauraessa unissaan.

Gigillä vaikuttaa olevan melko musta huumori. Ranskassa kun vaihdettiin vaippaa jonne oli tullut suhteellisen haisevat tavarat ja äitini kanssa sitä hajua kauhisteltiin ja suurieleisesti otettiin aina nenästä kiinni, räjähti tyyppi joka kerta kikattamaan.

Hän osaa jo pyytää omalla tavallaan syliin konttaamalla kohti ja ojentamalla kätensä.

Ruoka maistuu hyvin ja koska nimi on enne, pasta on suosikkia.

Vaatteissa käytetään edelleen 68 kokoa, vaikka joitain isompia paitoja onkin otettu lisäksi käyttöön. 

Gia on todellinen huomion kalastelija ja esiintyjä. Meillä oli sukulaisia kylässä ja tyyppi piti koko ajan showta pärskimällä, kiljumalla, lyömällä leluja pöytään ja nauramalla joka kerta kun hän sai joltain katsekontaktin.

Vierastusta on havaittavissa yllättävän vähän. Muutamia miespuolisia henkilöitä natiainen vähän jännittää ja silloin saattaa päästä pieni itku. Siitäkin ollaan selvitty kun on päästy äitin syliin ja saatu katsella ensin vähän kauempaa niitä pelottavia miehiä.

Pusuja satelee puolin ja toisin. Vauvan pusut on kyllä varsin märkiä kun hän yrittää haukata koko posken suuhunsa.

Ihana, rakas pieni jonka kanssa ei tylsää päivää näe <3