Tänään sunnuntaina

Tänään oltiin sovittu Gigin viemisestä hoitoon isovanhemmille puolenpäivän aikaan. Yllättäen juuri tänään napero päätti olla nukahtamatta normaaliin tapaansa aamun päiväunille puoli kymmenen aikaan, vaan simahti puoli yksitoista juuri ennen lähtöä. Sanomattakin selvää, että unet jäi hieman liian lyhyiksi ja sen seurauksena saattoi olla yliväsynyttä sekoilua 😀 Siitä huolimatta pieni jäi hymysuin hoitoon ja oli kuulemma ollut hyväntuulinen ja tyytyväinen koko kyläilyn ajan.

Kävin brunssilla Gigin ollessa hoidossa ja koska kyseltyäni tyypin kuulumisia palattuani kotiin sain vastaukseksi ettei ole kiire hakea pois, sain siivottua kotona ja siirrettyä vihdoin talvikamppeet varastoon. Kuinka ihanaa oli kaivaa esiin kevättakit, loaferit ja Birkenstockit! Ja kuinka onnelliseksi puhdas koti voi ihmisen tehdä. Likainen ja sekainen koti tekee mut pahantuuliseksi, vaikka tässä vauva-arjessa onkin oppinut sietämään ihan eri tavalla sotkua. 

Hain hoidosta ilosta kiljahtelevan tytön joka höpötti koko matkan auton takapenkillä. Oli ilmeisesti kiva reissu josta piti vauvakielellä kertoa kaikki mahdollinen. Kotona napero sai extramäärän haleja sekä pussailtiin puolin ja toisin. Aika ihania nuo pienen kuolaiset pusut, kun pitää haukata niin suuri osa kasvoista suuhun kuin vain mahtuu. Ennen iltapuuroa tyyppi nukahti kesken peuhaamisen olohuoneen lattialla syliin, enkä raaskinut puoleen tuntiin liikahtaa mihinkään suuntaan. Niin pakahduttavan ihana tuollainen unta tuhiseva lapsi. Nyt sitä unta tuhistaan jo omassa sängyssä valmistautuen huomisen päivän seikkailuihin.

Lajittelin tänään Gigin vanhoja vaatteita ja tuo kuukausia sitten ostettu vaaleanpunainen mekko mahtui naperolle edelleen – eipä tosiaan ole nähtävissä hurjaa pituuskasvua 😀