Juhlia ja vierastusta

Tänään vietettiin meidän ihanan kummipojan ristiäisiä ja Gia pääsi tutustumaan moniin uusiin kasvoihin. Tiesin että nyt on menossa vierastuskausi kun muutamat lähipiirin miehet ovat aiheuttaneet porun sattuessa liian lähelle naperoa. Kukaan nainen ei vielä tähän mennessä ole itkua aiheuttanut, mutta tänään, kun uusia naamoja oli ilmeisesti hieman liikaa pienen sulateltavaksi, pääsi muutamat sydäntäsärkevät itkut. Onneksi syli auttoi ja loppuviimein hymyiltiin, kiljahdeltiin ja päristeltiin – tietenkin kesken kasteseremonian… 

Sanotaan että neljäkuisesta eteenpäin lapsi saattaa vierastaa. Tällöin vauva on alkanut muodostaa kiintymyssuhdetta vanhempiinsa. Yleensä vierastus alkaa kuuden kuukauden iässä ja kestää muutamia kuukausia. Vaikka se saattaa tuntua kurjalta niin vanhemmista kuin vierastuksen kohteestakin, on kiva tietää että se on normaalia ja osa lapsen kehitystä. Eikä se kaikilla vauvoilla ole yhtä voimakasta kuin toisilla, käsittääkseni on myös vauvoja jotka eivät vierasta lainkaan tai ilmentävät sitä eri tavalla. Tästä itseasiassa puhuttiin vauvakerhossa, kun eräs äiti huolestuneena kyseli, että onko hänen syytä huolestua, kun hänen vauva ei tunnu vierastavan ihmisiä ollenkaan. Kunnes hänelle selvisi, että vierastusta on sen lisäksi että itkee vieraiden ihmisten lähestymistä myös se, että itkee vanhemman katoamista näköpiiristä.

Tähän mennessä meillä on vierastushetket menneet onneksi hyvin ja Gia on käytännössä rauhoittunut heti kun on päässyt äidin tai iskän syliin. Kun siitä ollaan päästy yli, on napero jaksanut hymyillä niille pelottaville uusille kasvoillekin. Tänään tosin taisi olla sen verran jännä päivä, että kun päästiin kotiin, mönki pieni sohvalla iskän vieressä hetken, kunnes kaivautui kainaloon ja nukahti siihen. <3