Iltarutiinit

Meille on pikkuhiljaa alkanut kuukausien saatossa muodostumaan ne paljon puhutut iltarutiinit. Alkuun vaikeuksia tuotti vauva, joka ei suostunut syömään puuroa tai muutakaan kiinteää. Ensin selvittiin sillä, että apinaeväs alkoi kiinnostamaan ja vatsaan eksyi ainakin vähän jotain puuron tapaista. Viime viikkojen aikana onneksi myös se tavallinen kaurapuuro on maistunut. 

Puoli seitsemän aikaan aletaan pikkuhiljaa rauhoittumaan, ei villitä enää jo valmiiksi villiä tyttöä, vaan keskitytään ennemmin halailuun. Seitsemältä jompikumpi meistä vanhemmista keittää puuron ja ruokkii vauvan. Viime päivinä tilanne on tosin ollut se, että meidän molempien pitää tarjota puuroa vuorotellen, myös halu kokeilla itse on kasvanut ja lusikkaan on päästy tutustumaan. Vielä sinne suuhun ei päädy kuitenkaan tarpeeksi tavaraa itsenäisesti, joten vanhemmat jatkaa toistaiseksi.

Jos on kylpypäivä (käydään kylvyssä jokatoinen päivä, koska Gian iho on sen verran kuiva, ettei kestä jokapäiväistä kylvetystä) pääsee vauva kylpemään heti iltapuuron jälkeen, yleensä vähän ennen puolta kahdeksaa. Kylpeminen on nykyään naperon mielestä ihanaa, kun ennen se oli vain kivaa – ammeessa vuorotellen kikatellaan kylpyankalle ja vuoroin syödään sitä ankkaa. Kylvyn jälkeen on tiedossa rasvailut ja hampaiden pesu joista jälkimmäinen ei ole saavuttanut vielä kovin suurta suosiota.

Iltapesujen jälkeen siirrytään vauvan kanssa hänen huoneeseen, missä annan vielä iltamaidon. Gia alkaa yleensä iltamaidon aikana hipelöimään omia hiuksiaan mikä on varma merkki väsymyksestä. Siitä huolimatta yleensä kun hänet laskee sänkyyn unille, jaksaa tyyppi vielä peuhata sängyssä unilelujen kanssa, kunnes viimeistään puolen tunnin päästä sammuu niille sijoilleen. Ja joka ilta kun toivotetaan hyvät yöt, sanotaan että rakastetaan maailman eniten.