Kukaan ei nuku

Säpsähdän hereille kevyestä unesta. Tyyny puuttuu ja niskaa särkee, mutta herätyksen syy on sama kuin jokaisena yönä. Gia huutelee matkasängystään yömaitoa ja nousen patjalta ottaakseni pienen äkkiä syliin, jotta hän ei ehdi herätä kunnolla. Tytöllä on kova jano ja normaalisti yömaito tainnuttaa hänet välittömästi uneen, vaan ei nyt. Silmät avautuvat vilkuillen uteliaasti ympärilleen. Hymy nousee korviin hänen katsoessa minuun ja pieni etusormi tökkää nenääni. Ei voi olla totta, mietin. Ei nyt. Kello on neljä yöllä ja olemme pienessä mökissä, jonka parvella nukkuu ystäviä ja pieni vauva. Lasken määrtietoisesti lapsen sänkyyn ja menen omalle patjalleni toivoen parasta.

Paras ei toteudu. Napero nousee laitaa vasteen seisomaan, pärisee, pörisee ja kiljuu. Meitä naurattaa, vaikka ei oikeasti edes naurata. Kuiskitaan, että mitä nyt tehdään, nostetaan tyttö vaunuihin ja mennään ulos. Aamuyö on kostea ja kaunis, järven ranta kimaltaa tyynenä mutta juuri nyt siitä ei osaa nauttia. Väsyttää niin että silmiä kirvelee. Möykkääminen jatkuu vaunuissa ja siirrytään lopulta takaisin sisälle. Pieni pyörii kuin hyrrä mökissä tutkien jokaisen nurkan pitäen samalla ääntä, mikä takaa sen, että yksi kerrallaan jokainen nukkuja herää. Napero pitää meitä hereillä kuuteen saakka, kunnes päädymme suosiolla lähtemään kotiin. Kello 06.09 auton takapenkillä tuhistaan tyytyväistä unta..

Lapsen kanssa on varmaa vain se, että mikään ei ole koskaan varmaa.Viikonlopun mökkireissu todisti sen jälleen kerran. Vaikka Gia nornaalisti menee nukkumaan aina tiettyyn aikaan heräten aina samaan aikaan yöllä ja nukkuen aina, ainakin tiettyyn kellonaikaan saakka, saattaa jokin yö olla poikkeus. Ja mitä tästä opittiin? Ainakin se, että vastaisuudessa lähdetään vain sellaisille reissuille missä Gian mahdolliset heräilyt ja kovat äänet häiritsevät vain meitä vanhempia – koska ketään muuta ei taatusti naurata ne pärinät neljältä aamuyöllä 😀