Elämäni duuneja ja urahaaveita lapsen jälkeen

Muistan kuinka pienenä tyttönä haaveilin siitä, että pääsisin töihin. Se tuntui niin aikuiselta ja hienolta. Ja se, että saisin tienata itse rahaa oli ajatuksena huikea. Töitä onkin tullut tehtyä jos jonkinlaista 14-vuotiaasta saakka ja tässä kotona ollessa on tullut mietittyä omaa työelämää monestakin kulmasta. Minkälaisia töitä olen tehnyt ja mitä olen niistä oppinut? Viihdyinkö, miksi tai miksi en ja minkälaisia haaveita on tulevaisuuden työrintamalla.  

Mainostenjakaja. Päätettiin hankkia nuorina tyttöinä vähän erilaista tekemistä kesälomalle ystävän kanssa ja päädyttiin jakamaan mainoksia lähialueelle. Työnä se ei ollut mitään siisteintä (mainokset piti lajitella nippuihin ja niitä saattoi helposti olla yli kymmenen – siinä saattoi kuluja tuntikausia) mutta se oli tavallaan kivaa puuhaa kun sitä sai tehdä kimpassa. Lisäksi siitä sai tietenkin sitä kaivattua taskurahaa.

Puhelinmyyjä. Opiskellessani parturi-kampaajaksi tein muutaman vuoron puhelinmyyjänä. Muutaman siksi, että firma paljastui melko pian huijariyritykseksi. Työ itsessään oli myös aika surkeaa – puhelinmyyjä kuulee työvuoronsa aikana ainakin muutamat tappouhkaukset, tai vähintään haukut. Ainakin minä kuulin.

Parturi-kampaaja. Viimeisenä opiskeluvuotenani pääsin töihin kampaamoon, missä tein vuoroja iltaisin ja viikonloppuisin, koulun päätyttyä sitten täysi-aikaisesti. Kokonaisuudessaan tein hommia pari vuotta. Työ ei tuntunut omalta ja työilmapiiri silloisessa paikassa oli aika ikävä.

Varastotyöntekijä. Muistan vieläkin sen päivän kampaamossa, kun sain puhelun jossa kerrottiin että minut oli valittu töihin varastotyöntekijäksi. Tunsin leijuvani onnesta – pääsisin pois pahaa ilmaa henkivästä paikasta ja tehdä jotain muuta. Se muu kestikin sitten useamman vuoden, en tiedä mikä sai jäämään sinne – ehkä epävarmuus lähteä kokeilemaan jotain muuta. Lopulta varastohommissakin työilmapiiri alkoi käymään ikäväksi ja lopetin. Jos jotain olen oppinut työelämässä, niin ainakin sen että ilmapiirillä on valtava vaikutus omaan jaksamiseen ja motivaatioon – työpaikkakiusaamista on monenlaista ja se on hirvittävä asia, mihin pitäisi puuttua välittömästi. 

Asiakaspalvelija. Eräs vartiointiyritys haki asiakaspalvelijoita eri toimipisteisiin ja hain. Pääsin Finlandiatalolle missä työskentelin valvomossa ja asiakaspalvelussa. Työyhteisö siellä oli mukava, mutta muutaman vuoden jälkeen aloin kaipaamaan jotain uutta, tietämättä kuitenkaan tarkemmin mitä. 

Roolittaja. Lapsuuden haaveammattini oli poliisi ja kirjailija, mutta niihin ei kuitenkaan tässä vaiheessa ollut puitteita. Päädyin tekemään castingia ensin assistenttina ja muutaman vuoden kuluttua casting directorina suomalaiseen draama- ja saippuasarjaan. Ala oli jotain ihan muuta, mitä olin ikinä ajatellut, mutta imaisi nopeasti mukaansa. Työ oli sellaista, mikä antoi mahdollisuuden kehittää itseään ja koen oppineeni vuosien varrella siellä paljon. Itsestäni ja media-alasta. Itsensä haastaminen ja kehittäminen työelämässä on tärkeää ja siksi hain opiskelemaan työn ohella journalismia Haaga-Heliaan tukemaan osaamistani työssäni. Pääsin kouluun ja suoritin kursseja iltaisin, kunnes viimein neljän vuoden jälkeen sain paperit kouraan alkukesästä. Viihdyin roolittajan hommissa kahdeksan vuotta kunnes Gia ilmoitti tulostaan ja jäin äitiyslomalle.

Tulevaisuuden haaveita?
Tiedättekö ne ihmiset jotka jo ala-asteella kertovat miksi haluavat isoina ja pyrkivät intohimoisesti niitä unelmia kohti kunnes saavuttavat ne? Se on ihailtavaa ja jopa kadehdittavaa, ainakin sellaisen mielestä joka ei vielä kolmekymppisenäkään tiedä mikä se unelmien duuni mahtaa olla. Kuitenkin jokaiseen elämäni työpaikkaan olen päätynyt jostain syystä ja jokaisesta jotain oppinut. Toisista on jäänyt käteen enemmän kuin toisista ja tiedän varmasti mitä ainakaan en halua ja mitä asioita arvotan korkealle työelämässä. Työkokemusta löytyy vuosien takaa ja medianomin paperit tukemaan sitä – tiedän että se oma juttu löytyy vielä.
 
Ensimmäisenä vuonna journalismia opiskellessani yhdellä kurssilla pyydettiin kertomaan jokin tärkeä unelma ja muistan vastanneeni, että haluaisin kirjoittaa kirjan. Poliisia musta ei tule, mutta ehkä sen haaveen kirjailijan urasta voin jättää kytemään.