Ahdisti, ärsytti ja pelotti – matkustaminen yksin taaperon kanssa
En saanut unta lauantaina, lähtöä edeltävänä yönä. Jännitys vie aina yöunet ja niin tälläkin kertaa. Matkustaminen vauvan ja nyt taaperon kanssa ei koskaan ole varsinaisesti jännittänyt, sillä mukana on ollut joko lapsen isä tai oma äitini jakamassa vastuuta ja tuomassa lisäkäsiä. Nyt niitä ei ollut, sillä olimme matkassa vain me, äidit ja lapset. Meistä oli toki henkinen tuki toisillemme, mutta kun lentokoneessa iski pissahätä ja istuimme eri riveillä lapset sylissämme tai nukkumassa vieressä, piti pidätellä.
Nizzaan päin matkustaessamme lento lähti aikaisin aamulla ja elimme toivossa, että molemmat lapset olisivat virkeitä ja hyväntuulisia siihen aikaan vuorokaudesta. Saavuttiin kentälle ajoissa ja hoidettiin vielä viime hetken vaipanvaihdot ja syötöt, kunnes mentiin portille matkarattaidemme kanssa (Yoyot oli reissussa pelastus ja yhden käden avausmekanismille halleluja!). Koska koneen käsimatkatavarahyllyt olivat jo täynnä, jouduttiin jättämään rattaat portille ja saatiin ne Nizzan päässä matkatavarahihnalla takaisin. Kannettiin lapset sylissä koneeseen ja ensimmäisenä koneen ovella oli ärtyneen näköinen lentoemäntä, joka tiukkaan sävyyn kivahti että lapsien kanssa tulee tulla ensimmäisenä koneeseen jotta saamme kassimme mahtumaan. Häkellyttiin molemmat, koska olin toki tiennyt että lapsen kanssa matkustaessa on etuoikeus mennä ensimmäisten joukossa, mutta en sitä, että olisi mentävä. Meillä oli mukana hoitokasseina jalkatilaan helposti mentävät kangaskassit, joten en oikein vieläkään ymmärrä lentoemon kivakkaa suhtautumista.
Saatiin molemmat käytäväpaikat, onneksi. Gia oli niin aktiivinen, että sain hikeen saakka viihdyttää tyyppiä kävelyttämällä pitkin käytäviä, antaa naposteltavaa, lukea (lue: yrittää, sillä ihan kuin hän jaksaisi keskittyä kirjoihin..) ja tarjota erilaisia mukana olleita leluja. Vieressäni istui suomalainen, todella mukava pariskunta ja pakatessani kassiani Ranskan päässä, tarjoutui mies ottamaan Gian syliin siksi aikaa. Pieni, mutta niin ihana ele siinä hetkessä, kun omat kädet ei millään tuntuneet riittävän.
Perillä saatiin loppuviimein rattaat takaisin ja matkustettiin vielä bussilla majoituspaikkaan, vanhaan kaupunkiin. Ollaan käyty useamman vuoden ajan Nizzassa ja otettu jokaisella kerralla Airbnb, koska vaihtoehtoja löytyy yleensä runsaasti ja saa asua suhteellisen hyvään hintaan parhaalla sijainnilla. Meillä kävi tälläkin kertaa tuuri, sillä asunto oli yhtä seikkaa lukuunottamatta täydellinen – kaksi makuuhuonetta, syöttötuoli, matkasänky ja amme vauvalle. Se oli siisti, kaunis ja suoraan vanhan kaupungin sydämessä. Ainoa miinus oli kolmas kerros, minne kavuttiin vaunut toisessa kainalossa ja lapsi toisessa – useamman kerran päivässä. Porrastreeni ei houkuttele ihan hetkeen, heh.
Reissu itsessään oli ihana. On kuitenkin huomattava ero matkustaa niin, että on yksin vastuussa ympäri vuorokauden lapsesta. Ei voi sanoa, että hei hoidatko sä tänään lounaan tai voitko herätä lapsen kanssa että saan nukkua vähän pidempään. Tai se, että on joku toinenkin joka vaihtaa kakkavaipan. Kaiken tekee kaiken aikaa yksin ja on koko ajan valmiudessa henkisesti ja ihan konkreettisesti hoitamaan lapsen tarpeita. Yksinhuoltajat tekee mieletöntä työtä ja ihan vähän hävettää, että tällaisella lomalla kehtaa väsyä ollessaan yksin lapsen kanssa kun on lukemattomia ihmisiä, joille se on arkipäivää.
Paluulento jännitti ja ahdisti vähintään yhtä paljon kuin menolento. Kyseessä oli iltalento ja pelotti minkälaiset iltakiukut Gia saisi aikaan, tai nukahtaisiko ollenkaan koneessa. Salaa toivoin että uni tulisi pian, onhan tytöllä normaali nukkumaanmenoaika puoli kahdeksalta. Turhat oli haaveet, sillä tyyppi sinkoili, möhisi ja pärähteli huutamaan aika ajoin. Luojan kiitos, koneessa oli tilaa ja saatiin kokonaan oma rivi. En tiedä miten olisin selvinnyt täydessä koneessa. Paluulennolla oli ihana ja avulias henkilökunta ja saatiin apua rattaiden kanssa. Eräs ulkomaalainen naismatkustaja, jolla oli kaiken lisäksi niskatuki, halusi kantaa matkarattaat ulos koneesta. <3
On niin kiva olla kotona, omissa rutiineissa ja lakanoissa. Näillä näppäimillä lähden viettämään omaa aikaa minnekäs muuallekaan kuin Lidliin. Parasta.
