Mummolassa

 

 

 

 

 

 

Viikonlopun aikana ollaan vietetty monta tuntia mummolassa, yhdessä Gian kanssa ja Gia yksin mummin kanssa. On ihanaa, että on paikka minne viedä lapsi muutamaksi tunniksi kun kaipaa hetkeksi omaa aikaa. Paikka, minkä nähdessään jo autosta lapsi alkaa nauramaan ja kiljumaan osoittaen sormellaan taloa. Mummi on tärkeä ja heillä on Gian kanssa ihan omat juttunsa, joihin en tunnu pääsevän millään mukaan. Ja toisaalta hyvä niin, eihän äidin kaikkialle kuulukaan tupata :D 

Meidän koira Dani asuu edelleen mummolassa, sillä koiravanhus ei oikein hyväksy pientä taaperoa kämppikseksi. Onneksi kyläillessämme siellä ottaa Gian hienosti vastaan pusujen kera. Pieninä annoksina ja niin edelleen. 

Mummola on vanha kaksikerroksinen puutalo, kaunis ja vanhaa aikaa henkivä. Portaita, huoneita ja kaappeja riittää taaperolle tutkittavaksi tuntikausiksi. Sinne on hyvä mennä, kun oman asunnon seinät tuntuu kaatuvan päälle ja ulkona on ihan liian ankea keli. Tänään piirrettiin, tehtiin inventaariota muutamiin kaappeihin ja juostiin holtittomasti huoneesta toiseen. Toisin sanoen siis aika perus meininki missä tahansa satutaan olemaankaan.

Viime viikolla alkaneet pms-oireet vaivaa edelleen ja mieli on vieläkin vähän maassa. Siksi ei oikein kirjoittaminenkaan ota luonnistuakseen ja inspiraatio vähän kaikkeen on hukassa. Parempi siis suosiolla siirtää ajatukset ruokaan ja eilen aloitettuun unilääkkeeseen, kuten olen uusimman sarjatuttavuuden nimennyt. Netflixin You on sarja jota katsoessa unihiekka pöllähtää silmiin alle vartissa.