Elämää viisikuisen kanssa
Herään kevyesti voimistuvaan kitinään. Kello on 6.55. Nousen sängystä ja astun muutaman askeleen pinnasängyn luokse. Kitinä kasvaa alkavaksi itkuksi ja nostan lämpimän vauvan syliini. Itku rauhoittuu ja lasken vauvan omalle puolelleni sänkyä. Laskeudun itse vielä makaamaan sänkyyn ja tarjoan vauvalle ruokaa. Torkahdamme molemmat ruokailun päätteeksi ja nukun itse kevyttä unta vauva kainalossa, jo huomattavasti kasvaneiden hiusten kutitellessa leukaani.
Kahdeksalta herään vauvan huitaistessa kädellään leukaani. Viime päivät on käytetty käsiä taukoamatta hereillä ollessa, niillä huidotaan kaikkea mahdollista tällä hetkellä. Napsautan yöpöydän valon päälle ja vauva siristelee hetken silmiään, aivastaa ja sitten väläyttää onnellisen hymyn. Ennen kuin nousemme, vauva saa pyöreät poskensa täyteen pusuja, mikä aiheuttaa hallitsemattoman kikatuskohtauksen. Kukapa ei pusuista pitäisi. Nostan vauvan syliin ja astun olohuoneeseen ja nousemme portaat ylös kylpyhuoneeseen. Pienen pää pyörii ihmeissään, kuin näkisi kaiken ensimmäistä kertaa. Yhtä kiinnostuneena, silmät ammollaan. Neuvolasta saatu hymynaamainen kortti kirvoittaa iloisen kiljahduksen ja vaipanvaihto suoritetaan vauvan tuijottaessa minua tarkkaavaisesti, kulmat hieman kurtussa. Kuin kysyen, tiedätkö äiti nyt varmasti mitä teet? Pienen kasvot sulavat hymyyn välittömästi, kun luon häneen katsekontaktin ja jalat vispaavat pöydällä täynnä energiaa.
Siirrän vauvan purkamaan energiaansa leikkimatolle ja hän tarraa välittömästi pienillä sormillaan helisevään kettuun. Keitän kahvit ja syön aamiaisen vauvan leikkiessä ja kiljahdellessa olohuoneen lattialla. Siirryn matolle ja ihmettelemme yhdessä leluja, kunnes yhdeksän jälkeen nyrkit eksyvät hieromaan silmiä ja kannan vauvan nukkumaan ensimmäisiä päiväuniaan pinnasänkyyn. Vauvan nukkuessa laitan pyykinpesukoneen pyörimään ja täytän tiskikoneen. Kaadan itselleni vielä kupin kahvia ja istun pöydän ääreen lukemaan lehteä. Ollaan sovittu treffit äitini kanssa; lounasta ja kaupoilla käymistä. Vauva nukkuu aamuisin yleensä alle tunnin, nyt päiväunet venyvät ja venyvät. Äiti soittaa ja ihmettelee – koska lähdetään? Puolentoista tunnin kuluttua vauva herää, on yhtä kiukkuinen kuin äitinsä herättyään, mutta rauhoittuu syliin ja nauraa jo hetken päästä. Ruokailun ja vaipanvaihdon jälkeen pakkaan vauvan turvakaukaloon josta hän tapittaa minua hyväntuulisena. Lässytän, että kuka on maailman söpöin kuka. Vauva sulaa hymyyn tutin takana, silmät tuikkivat iloisina, luottavaisina. Ennen vauvaa ihmettelin aina miksi niille lässytetään, nyt tiedän. Sitä tekee paljon sen hymyn eteen.
Haetaan äiti ja ajetaan lounaalle luomukahvilaan, vakkaripaikkaan. Valitaan molemmat palsternakkakeitto, lounaaseen kuuluu luomusämpylät ja kahvi. Vauva jaksaa ihmetellä hetken kaukalostaan maisemia ja kahvilan asiakkaan kirkkaan sinistä takkia, mutta hermostuu pian. Otan vauvan syliin ja ylähuuli töröllä hän katselee ympärilleen ihmetellen. Niin suloinen vauva, toteaa vanha rouva hymyillen ohi kävellessään. Syötän vauvan, napataan kahvit mukaan ja lähdetään ulos tihkusateeseen. Kierretään vaatekaupan alet, mutta mukaan ei tartu mitään. Ajetaan vielä ystäväni työpaikalle viemään joulusuklaata ja kuohuvaa, joita en ehtinyt ennen joulua viemään. Vauva on nukahtanut autoon ja vetelee sikeitä koko käynnin ajan. Kello lähentelee jo kolmea ja vien äidin kotiin.
Vauva jatkaa uniaan vielä hetken kotona. Ehdin avata kevään lukujärjestykset koulun sivuilta mutta ilmoittautuminen jää kesken, kun eteisestä kuuluu sydäntä riipaiseva huuto. Vauva on herännyt. Nostan itkevän vauvan syliin ja huuto jatkuu kunnes ymmärrän tarjota ruokaa. Hän ei odottele, kun on nälkä niin on nälkä. Hetken päästä ovi käy. Iskä tulee kotiin ja minkä määrän kikatusta ja kiljahtelua se aiheuttaakaan. Vaihdan lenkkivaatteet, pussaan vauvan sekä miehen ja lähden lenkille ystävän kanssa. En ole pitkään aikaan ollut lenkillä ilman vauvaa, tuntuu kevyeltä ilman vaunujen tuomaa lisätyötä. Palaan kotiin seitsemän pintaan ja aloitamme iltatoimet. Puhdas vaippa, rasvaus ja yöpuku päälle. Syömään siirrymme makuuhuoneeseen. Vauva on tehokas syömäri ja alle kymmenessä minuutissa hän on tankannut itsensä täyteen. Sipaisen suukon poskelle ja nostan vauvan sänkyyn. Hyvää yötä, sanon ja annan tutin suuhun. Vauvan imaisee tutin vauhdilla suuhunsa, tarraa unipupuunsa ja kääntää päänsä kuin sanoakseen että mene vain äiti, nyt nukun.
