Isä ethän juo tänään

Olin kolmevuotias kun vanhempani erosivat. Jäin äidin luokse ja vierailin isäni luona viikonloppuisin, satunnaisen säännöllisesti. Ensimmäiset muistikuvat isästäni liittyvät alkoholiin ja riitoihin. Naiset vaihtuivat, ainakin pienen lapsen näkökulmasta useasti. Joskus joku viipyi pidempään, osti minulle leluja ja vaatteita. Leikki äitipuolta, kunnes lähti. Viikonloput isän luona yhdistin aina omituiseen ja pelottavaan käytökseen. Isä puhui outoja ja äänikin kuulosti erilaiselta. Istuin tupakansavuisessa baarissa kanakori nenän edessä ja isä joi ruskeaa, haisevaa juomaa lasistaan. Pöydässä notkui tuntemattomia kasvoja, kaikki käyttäytyivät mielestäni omituisesti. Kesäisin viikonloput isän luona vietettiin terasseilla ja minua pyydettiin olemaan kertomatta isän äidille missä olimme päivän olleet. Vielä tänä päivänäkin tuntuu pahalta, että jouduin kertomaan jotain muuta kuin totuuden. Mutta niin vain on lapsi lojaali vanhemmalleen.

Ennen viikonloppuja isän luona osasin odottaa riitoja naisystävän kanssa. Tiesin mennessäni pedatulle sohvalle nukkumaan, että heräisin jälleen jossain vaiheessa heidän huutoon. Kerran lensivät sormukset parvekkeelta hankeen ja kerran minut puettiin keskellä yötä ulkovaatteisiin ja lähdettiin naisystävän kanssa yöhön ulos, mistä oma äitini ja isäpuoleni tulivat minut hakemaan. Eräänä yönä muistan nukkuneeni isäni ja naisystävänsä makuuhuoneessa ja heräsin jälleen huutoon. Oven raosta kajasti keittiön valo ja nousin ylös. Seisoin makuuhuoneen ovella ja katsoin kun isäni otti mikrosta lautasen, kääntyi ympäri kasvot minuun päin ja ehti juuri laskea lautasen pöydälle kunnes valahti velttona lattialle.

Teini-ikäisenä vietin yhden juhannuksen isäni ja naisystävänsä kanssa mökillä, kunnes riidan päätteeksi naisystävä lähti ja jäimme kahdestaan. Kävimme kaupassa ostamassa juhannusruokia ja juomia. Pyysin, voisiko isäni olla juomatta alkoholia ja hän lupasi. Kunnes mökillä ruokaa tehdessämme löysin terassin alle piilotetut kaljat. Pystyn vieläkin palaamaan siihen puristavaan pettymyksen tunteeseen.

Suomessa alkoholin liikakäyttö koskettaa lukuisia ihmisiä ja riskikäyttäjiä taitaa olla satoja tuhansia. Alkoholismi on kammottava ja vakava ongelma, pahimmillaan kuolemaanjohtava sellainen. Pelottavinta on se, että oma lapsuudenkokemukseni ei jää vain minuun, vaan tälläkin hetkellä on lapsia ja nuoria, jotka käyvät läpi samoja asioita, pahempiakin. Kun oma turvallinen ja rakas vanhempi onkin jotain muuta, pelottava ja ahdistava. Onneksi minulla on aina ollut myös se oikea koti ja perhe äidin luona, missä olen saanut sitä turvaa ja rakkautta mitä pieni lapsi tarvitsee. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, miten koin ajan isäni luona ja miten se kaikki on vaikuttanut minuun. Pelkäsin kuollakseni humalaisia ihmisiä koko nuoruuteni ja edelleen tietyt humaltuneen ihmisen piirteet ahdistavat. Omaan alkoholinkäyttöön tämä on vaikuttanut toisaalta vain positiivisesti, tiedän rajani ja nautin mielummin alkoholini hyvän viinin muodossa, hyvän ruoan seurana. Haluan myös opettaa aikanaan Gigille, että alkoholin ei tarvitse olla pelottava asia.

Tänään olen itse äiti ja varmasti siitä syystä nämä lapsuuden kokemukset ovat palanneet vuosien jälkeen vahvemmin mieleen. Peilaan niin vahvasti asioita Gigin kautta, että vaikka olin jo vuosia sitten haudannut nämä muistot, tajuan ettei niitä niin helposti pääsekään pakoon. Rakastan tuota omaa pientä ihmistä niin paljon, että ajatuskin siitä että hän joutuisi kokemaan jotain pahaa joskus tuntuu järjenvastaiselta. Mutta eihän ketään elämältä voi suojella, olla vain turvana ja rakastaa.