Äitiys ei ole aina helppoa ja ihanaa

Tällä viikolla ollaan puhuttu useamman äidin kanssa siitä. Ettei äitiys ole aina vaaleanpunaista pumpulia ja vauvanvarpaiden tuoksuttelua päivät pitkät. Vaikka helposti sosiaalinen media saattaa antaa kuvan että näin olisi, on se monen kohdalla myös paljon muuta. Harvemmin sinne someen haluaa tuutata kuvia väsyneestä äidistä ja huutavasta lapsesta, vaan haluaa ikuistaa mielummin juuri ne parhaimmat hetket. Koska kyllä sitä mieluusti haluaa unohtaa ne vaikemmat ja raskaimmat ajat. Ettei niitä tarvitse katsella kuukausien ja vuosien jälkeen enää kuvien muodossa.

Kuten olen useamman kerran kirjoittanut, oli meillä ensimmäiset kuukaudet todella vaikeita. En voi sanoa juurikaan nauttineeni niistä, vaikka tietenkin olin onnellinen vauvasta. Ne ajat tuntuvat tällä hetkellä siltä, kuin katsoisi taaksepäin yhtä sumun peittävää ajanjaksoa. Itkin kipua ja ahdistusta, sitä että vauva vain itki ja lopulta sitä että koin huonoa omatuntoa siitä, että se kaikki ahdisti niin paljon. En uskaltanut lähteä mihinkään, edes vaunulenkille. Hormoneilla ja babybluesilla oli varmasti suuri rooli ja olihan koko elämä heittänyt kuperkeikkaa yhdessä hetkessä. 

Olin jotenkin aika sinisilmäisesti olettanut että vauvan synnyttyä olisin vain yhdessä onnellisuuden kuplassa, mutta todellisuus iski kyllä märän rätin naamalle varsin pian. Siinä tuoreena ja epävarmana äitinä, kun vauva vain huusi, yllätti todella ne omat tunteet. Silloin tuntui, että luin pelkästään iki-ihania tarinoita vauva-arjesta, missä ei koskaan itketty ja yötkin mentiin parilla herätyksellä. Ja se jos mikä ahdisti, tuntui niin epäreilulta että muut saivat nauttia siitä paljon puhutusta vauvakuplasta ja meillä vain itkettiin. Olisinpa silloin alusta saakka osannut avata suuni ja jakaa ajatukseni. Olisin huomannut varsin pian, että kyllä niitä muitakin löytyi, joiden kupla oli poksahtanut. On ollut niin helpottavaa puhua äitien kanssa, jotka ovat eläneet samanlaisia aikoja. Eräs ystäväni silloin vaikeina hetkinä laittoi viestiä, että kun herään yöllä uudestaan ja uudestaan, voin ajatella että hän tekee sitä samaa luultavasti sillä samalla hetkellä. Ja se jos mikä on lohdullista muistaa edelleen. Että vaikka ajoittain on vaikeaa – ei varmasti ole ainoa.