Brunssisekoilua, pohjaan palaneita pannareita ja muita viikonlopun parhaita

Istun juuri nyt keittiönpöydän ääressä ja viimeistelen vikassa kuvassa näkyvää nacholautasta. Tuntuu että päässä risteilee tällä hetkellä pari hassua aivosolua, eikä ajatus kulje mihinkään suuntaan. Kuin tuo sitruuna keittiönpöydällä, mistä on puristettu viimeinenkin pisara Pico de Galloon, siltä musta tuntuu nyt. Viikonloppu meni hujauksessa ja nyt tuntuu siltä etten tainnut itse pysyä edes mukana. Sitä suuremmalla syyllä tässä muutamia poimintoja sieltä – nyt kun ne vielä muistan.

Tein Gialle lauantaina aamiaiseksi banaanipannareita ja tyypin mussuttaessa toista, paloi toinen lettu mustaksi koppuraksi pannulla. Mulle ei ikinä käy näin, enkä käsitä miten unohdin pannarin olemassaolon kokonaan.

Tyttö pissasi olohuoneen lattialle kun ajattelin antaa hetken ilmakylpeä. Siivottuani jäljet, ajattelin että no, ainakin voidaan jatkaa ilmakylpyä kun uutta pissacasea tuskin tapahtuu enää. Eipä siinä, viiden minuutin päästä tyyppi lorotteli keittiön lattialle..

Ostin naperolle muumikirjan kirpputorilta jokin aika sitten ja viikonlopun aikana se rakastettiin riekaleiksi. Missäköhän vaiheessa lapsi jaksaa istua sylissä ja keskittyä kuuntelemaan sitä tarinaa 😀

Käytiin Gigin kummitädin kanssa brunssilla ja täytyy todeta, että vielä koskaan ennen ei ole ollut niin haastavaa. Näemmä mitkään syöttötuolit (paitsi Stokken valjailla varustettu) ei näytä pidättelevän tyyppiä ja hän kiipesi tuolista koko ajan seisomaan, konttasi pitkin kahvilan lattiaa ja työnsi tuoleja kuin rollaattoria ympäriinsä. Halusi myös jatkuvasti kummitädin syliin ja tietenkin just silloin kun oli ruokaa nenän edessää. Tulee oikein hiki kuin muistelenkin brunssia..

Vietettiin aikaa mummolassa, käytiin läheisessä leikkipuistossa ja syötiin hyvin – kuten jättimäisiä jäätelöannoksia, tortillapizzaa, voisilmäpullia ja nacholautasia. Huh, nyt on hyvä hetki hyvästellä kulunut viikonloppu, siirtyä sohvalle sarjan pariin ja ehkä nukahtaa kesken.