Bussilla muskariin, terapeuttinen lounas ja hiuskriiseilyä kampaajalla – tältä näytti meidän päivä

 

5.18 – herätys! Kuten kuvasta näkyy, tämän huushollin herätyskello soi jälleen kerran viiden jälkeen. Onneksi olin sentään nukahtanut illalla yhdeksän jälkeen. Halailtiin ja möyhittiin tyynyjen ja peittojen seassa sohvalla puoli tuntia, kunnes Gia nappasi kädestä kiinni ja vei keittiöön. ”ANNA!” kuului käsky ja ruvettiin banaanipannarin paistoon. Söin pari ruisleipää ja join aamukahvin, jonka jälkeen istuttiin hetkeksi sohvalle piirrettyjen ääreen. Päätin skipata ulkoilun pakkasen takia ja leikittiin sisällä. Tein lasagnen ja Gia söi lounaan poikkeuksellisesti jo ennen kymmentä.

 

 

10.10 – bussille! Koska pakkanen, olin mukavuudenhaluinen ja otettiin bussi muskariin. Ja tajusin siinä pysäkillä että tämä taisi olla eka kerta ikinä kun matkustetaan Suomessa bussilla Gian kanssa! Muskari alkoi 10.50 ja oltiin paikalla jo hyvissä ajoin ja hyvä niin – ehtipähän kuoria lapsen niiden kaikkien kerrastojen alta ajan kanssa. Tunti oli super kiva ja Gia oli niin reipas. Hitto että pakahdutti katsoa omaa pientä tyttöä siellä pyörimässä, tanssimassa ja viemässä soittimia pois niille kuuluville paikoille. 

 

 

11.55 – lounas! Lähdettiin ystävän kanssa muskarin jälkeen kävellen Kauniaisten keskustaan lounaalle. Gia nukahti lähes välittömästi kun pääsi rattaisiin. Mentiin mun all time lempparikahvilaan, Lähellä Deliin ja valkkasin punajuurikeiton – Delin keitot ei koskaan petä! Istuttiin toista tuntia pöydässä kun lapset nukkui, syötiin kahvin kanssa pullat ja juteltiin. Oli ihanin (ja rauhallisin..) lounas aikoihin.

 

 

14.20 – kotona! Oltiin kahden jälkeen kotona ja parin tunnin unista virtaa saanut taapero halusi kasata raivokkaasti palapelejä, tyhjentää laatikoita ja ruokkia kissaa. Syötiin välipalaa, eli klemmareita ja neljän aikaan istutin Gian päivälliselle.

 

 

16.03 – keskustaan! Mies tuli kotiin ja lähdin melkein samalla oven avauksella junalle. Sain nimittäin vihdoin viikonloppuna varattua ajan kampaajalle – viime kerrastahan on melkein vuosi.. Koin kampaajantuolissa kyllä niin järkyttävää kriisiä tästä tukasta ja vielä nytkin, kun kuivat latvat on leikattu pois ja hiukset kiiltää, melkein itkettää. Tuntuu että koskaan tätä hiusta ei ole ollut näin vähän mitä nyt, eikä mikään taikatemppu tee tätä hyvännäköiseksi vaikka kampaaja toki ammattitaitoinen olikin. 

 

 

18.12 – kotiin! Lähdin keskustasta kuuden jälkeen kotiin ja sain matkalla videoita kotona vallitsevasta tilanteesta. Gia tyhjensi lautanen kerrallaan keittiön kaappia ja kun pääsin kotiin, oli ruokapöytä täynnä lautasia, lattia puolestaan vaatteita.. Gia söi iltapalan, sai kuvien mukaiset hepulit ja pesujen jälkeen luin muutaman kirjan kunnes vein tytön omaan sänkyynsä.

Nyt kello näyttää puolta yhdeksää ja seuraavaksi keitän teetä, syön iltapalaa ja painun unille!